Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Pysyköön se Juken hommilla pystyssä vähän tai kauvan. Ja aikoi siis Antti perustaa omille ja kylänsä lapsille kansakoulun ja antaa sille mitä hänellä on. Suurena voittona katseli nyt Antti kotirettelöitä, joiden tuottama oli tämä kansakoulu-aije. Sillä jos koti olisi ollut onnellinen, ei koskaan olisi pälkähtänyt päähän kansakoulu-aijetta.
Oliko se ollut vain päähänpisto noilta molemmilta? Vai piilikö tämän päivälliskutsun alla jotakin tärkeämpää? Ja kumman päähän oli pälkähtänyt, että hän, Johannes Tamminen, yleensä oli Berlinissä? Signenkö? Hänen isänsäkö? Tietysti hänen isänsä! Kysymys oli ehkä jostakin suurpoliittisesta toimenpiteestä. Niin, luonnollisesti sen täytyi olla. Olivathan he molemmat tavallaan puoluejohtajia.
Jälkiruokaan tultua pääsi papin hilpeys valloilleen, ollen sitä oikeaa riihottomuutta, jonka tapaa iloisten ateriain syötyä tuttavallisessa seurassa. Ja yht'äkkiä huudahti hän aivan kuin joku onnellinen ajatus olisi pälkähtänyt hänen päähänsä: Meilläpä on uusi seurakuntalainen, joka minun täytyy teille esittää, varakreivi de Lamare.
Hänen päähänsä ei pälkähtänyt, että hänen sanansa, vaikka olivatkin todet, merkitsivät: »tyydy kohtaloosi ja rupea Vinitiuksen rakastajattareksi». Mutta Lygia tunsi vielä huulillaan hänen eläimellisen intohimoiset ja polttavat suudelmansa ja niitä muistellessa kohosi häpeän puna hänen kasvoilleen. "Ei ikinä!" huusi hän kiivaasti. "En jää tänne enkä mene Vinitiuksen luo."
Hän oli sentään jo ehtinyt kylpeä ja antaa voidella ruumiinsa, mennäkseen levolle. "Tuon sinulle uutisen," virkkoi hän. "Olin tänään Tullius Senecion luona, ja siellä oli Caesarkin. En tiedä, minkätähden Poppaean päähän oli pälkähtänyt ottaa mukaansa Rufius... Ehkäpä sentähden, että poika kauneudellaan pehmittäisi Caesarin sydämen.
"Glaucus sanoi, ettei sinun pitäisi liikuttaa tervettäkään käsivarttasi. Sentähden Callina käski minun syöttää sinua." Vai oli Lygia käskenyt! Sitten ei ollut vastustelemista. Ei edes pälkähtänyt Vinitiuksen päähän asettua hänen tahtoaan vastaan. Hän totteli häntä sokeasti, ikäänkuin hän olisi ollut Caesarin tytär tai jumalatar.
Lennäppäs tuolla tavoin ihmisten päälle, sanomatta edes: pois tieltä! Jopas jotakin! ja meneppäs tirkistelemään heidän viittansa alle, nähdäksesi mitä siellä ei ole! Hän olisi varmaan antanut minulle anteeksi; hän olisi aivan varmaan antanut anteeksi, ellei päähäni olisi pälkähtänyt puhua tuosta kirotusta olkavyöstä, salaviittauksella tosin; niinpä kylläkin, kaunis salaviittaus!
"Jumala sinua, Ula, siunatkoon ja varjelkoon", sopersin suustani, "ja tuokoon sinut " Viimeiset jäähyväissanani hakivat tyhjää. Ula oli kadonnut. En voi olla ihmettelemättä älykkäisyyttä, jota kasvinveljeni oli osoittanut pukeutuessaan tähän ilkeään valheverhoon, aatos, joka ei ikinä olisi minun päähäni pälkähtänyt.
Maailma on siis ylimalkaan varsin hyvä sinun kohdaltasi? Kaiketi olisi siinäkin paljon korjaamista. Esimerkiksi mitä? Palkka voisi olla parempi ja leipä leveämpi. Mutta on turhaa sitä ajatella. Miksi? Ettei mieli turhan tautta myrtyisi ja katkeroituisi. Yhteiskunnallinen vääryys painaa siis sinuakin? Eikö koskaan ole päähäsi pälkähtänyt nousta sitä vastaan taisteluun? Kyllä, nuorempana.
Myöskin hänen hengityksensä oli kiivaampaa kuin mitä saattoi odottaa niin lyhyen matkan astumisesta kuin tiskin luota ovelle. Selittäkäämme nyt lyhyesti, miten ravintolan isännän päähän oli pälkähtänyt kuiskata kivalterin korvaan tällaisen vaikutuksen aikaansaaneita sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät