Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mihin aikaan ovat päivälliset, milloin pitää minun tulla? kysyin minä vaihtaakseni keskusteluainetta. Kello viisi. Mutta tule puoli tuntia aikaisemmin. Nyt minun täytyy mennä, tervetultua jälestä. Ja tervehdi Rurua, Itävallan armeijan tulevaa päällikköä! Juhlallinen, jäykkä, unta-antava tilaisuus, niin oli isäni nimittänyt tulevaa päivällistään.
Lähellä häntä, alapuolella, eräässä kallion rotkossa neljä miestä, neljä tuntematonta, lopettivat ateriansa. He muodostivat erikseen partiokunnan, ja näyttivät nauttivan muiden liittolaisien silmissä jotain taika-uskoista kunnioitusta. Villon oli sen jo huomannut. Ei mitään univormua, ei mitään päällikköä, muodossa jotain leppymätöntä ja tuhoa tuottavaa.
Kun sitten oli löydetty sovelias satamapaikka Karakakuan lahdessa, purjehtivat Englantilaiset sinne tammikuun 17 p. Niiden joukossa, jotka kävivät Englantilaisia tervehtimässä, oli monta mahtamaa päällikköä, jotka samoin kuin heidän alamaisensakin osoittivat tulokkaille mitä suurinta kunnioitusta. Cook'ia palvelivat maan asukkaat milt'ei epäjumalana.
Hänen sydämessään riehui tunteita, joita hän ei voinut sanoin selittää; sillä klanin päällikköä pidettiin ikäänkuin isänä, jonka heikkoutta klanilainen ei saanut tuomita yhtä ankarasti kuin muiden ihmisten. Paitsi sitä oli Argyle, vaikka vieraille tyly ja kova, omia sukulaisiaan kohtaan jalomielinen, antelias.
Ali Baba oli myös suostuvainen poikansa pyyntöön. Kerran kun päällikkö oli kävelyllä Tabetin kanssa, johti tämä hänet sille kadulle, missä Ali Baba asui ja pyysi päällikköä sisään. Vaikka päällikkö olikin hartaasti toivonut pääsevänsä tähän taloon, niin hän nyt kuitenkin esteli, ja vasta kun Ali Babakin oli tullut ulos pihalle ja yhä uudestaan oli kutsunut häntä luokseen, hän suostui.
Jonkun ajan kuluttua Hamilkarin kuolemasta ryhtyi Hannibal itse sodan johtamiseen. Sotilaat rakastivat nuorta päällikköä, jota he katsoivat urhollisen isänsä kuvaksi. Hyökkäyksissä oli hän aina ensimmäinen, peräytymässä viimeinen.
Iloisesti kuin uusia ihmeitä otettiin meitä linnassa vastaan. Kun tulimme ruununmiehen lähettäminä ja vangin vaatteissa, ei vähääkään epäilty meitä vastaanottaa. Sekin tuntui vartioita huvittavan, että meidät oli lähetetty vääräuskoisina. Hekin tunsivat nyt voivansa palvella kristillistä kirkkoa. Linnassa majailimme kaksi yötä. Toisena aamuna pyysin nähdä vankilan päällikköä.
Sulttaani rankasi laivastonsa onnetonta päällikköä, antaen hänelle kultaisella kepillään sata iskua selkään.
Ei yksikään käsi liikkunut voutia vastaan, ei yhtäkään jousen jännettä jännitetty, ei yksikään nuoli suhissut päällikköä kostamaan. Mutta häntä itseä hätyytettiin joka taholta, ja harvoille uskollisille oli sangen vaikeata esimiestänsä puolustaa. Kiivas tappelu syttyi silmänräpäyksessä.
"Jo veikkonen kolmatta vuotta", sanoi kymmenniekka naurahtaen väkinäisesti. "Naimattomanahan teitä täällä kaikki ovat pitäneet", sanoi isäntäkin leikillisesti, "ja minäkin jo hiukan toivoin teistä saavani kotivävyn itselleni." "Ei minusta enää ole siihen virkaan", lausui kymmenniekka naurussa suin ja osoittaen päällikköä lisäsi, "mutta tuosta te isäntä saatte kelpo pojan perilliseksenne."
Päivän Sana
Muut Etsivät