Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Tuona päivänä Lykos tuli taas Dresoksen kanssa pajaan ja osti kalliin kultakoristeen, jota parhaallaan tein. "'Tiedätkö, orja, kenelle minä sen ostan', kysyi hän nauraen. "'Vaimolleni Myrtialle!
Perässä kävi orjia, joita toimensa mukaan sanottiin »pedisequi». Hetken perästä vei Petronius vaieten kätensä kasvoilleen, haisteli öljyä ja näytti miettivän jotakin. "Päähäni pälkähtää," virkkoi hän sitten, "että jollei unelmiesi jumalatar ole orja, niin voihan hän jättää Plautiuksen talon ja muuttaa sinun luoksesi.
Tuolla näen minä hänen palaavan takaisin tunturilta. Asetu tänne kallion taakse ja ota vaari hänen äänestään. Kun minä sanon: kauvan eläös, herra; silloin on hän oikeassa paikassa. PAIMEN. Hyvä. Siis sitä odotan. Kuudes kohtaus. ORJA. PAIMEN. LEMMINK
Voi jospa olisi minulle myös ollut suotu onni saada näin säilyttää minun korkeasti kunnioitettavan suosijani ritarillista kättä!" "Häpeä, sinä halpa orja! Tahdotkos kääntää mieltäni tuolla kauhistusten luettelollas? Virka minulle jo kerrassaan, mihin tää puheesi viepi.
Tämän kuultuaan kumartui jättiläiskokoinen orja suutelemaan Chilonin kättä. "Mikä on nimesi, veli?" kysyi Chilon. "Pyhässä kasteessa annettiin minulle nimi Urbanus." "Urbanus, veljeni, onko sinulla aikaa jutella kanssani kahdenkesken?" "Työmme alkaa vasta puoliyön aikana, ja paraillaan valmistetaan illallistamme." "Sittenhän on aikaa yllin kyllin. Menkäämme joelle, niin saat siellä kuulla asiani."
Hävetä saisit, Perttilä, sanoi hän päättävästi, hävetä saisit häpäisemästä omaa tytärtäsi kaiken joukon nähden! Niinkuin orja tekee hän yöt ja päivät työtä enemmän kuin kukaan meistä muista, ja kuitenkin sanot sinä häntä tyhjäntoimittajaksi, sinä!
Kuolema keskeen jo astuu, Ja hiekka jo hurmehin kirkkain kastuu. Hei, hei, kuin reimasti marssii nuo! Hei, hei, on katsoa hupaista tuo! Hopeanheleällä ja kirkkaalla äänellä laulellen tuo naikkonen sipsutteli, tunikansa helmoja pölyiseltä tieltä koholla pitäen läheiseen ravintolaan. »Poika parkani!» orja puoliääneen virkkoi, »käytkö sinä kuolemaan tuollaisten häpeällisten seikkojen vuoksi?
Onko se tuo nöyrä orja, joka tallustelee inhimillisten erehdysten kantapäillä ... tuo ajattelematon papukaija, joka lavertelee heidän perässään kaikki heidän tyhmyytensä?
Eihän tämäkään jokapäiväinen aherrus lääkettä ole, kun ei kuitenkaan jaksa kunnolleen hoitaa tätä maata, vaikka yötä päivää riekkuisi työssä kuin orja.
Ja aivan kuin lapsuuden päivinä, olen nytkin yhtä usein kokenut tappion häpeää kuin voiton riemuakin. Mutta ken on niin heikko kuin se, joka on oman tahtonsa orja? Ja ken on niin voimakas, kuin se, jolla on voimaa voittaa kaikki, kuin se, joka voi voittaa itsensä? LEPP
Päivän Sana
Muut Etsivät