Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. toukokuuta 2025


Mikä pohjaltaan sekin on kerskumista ja valittamista. Oi, te viisastelija, niinpä ei teidän ollenkaan olisi pitänyt sanoa itseänne onnettomaksi. Joko kokonaan vaiti tahi kokonaan suu puhtaaksi. Järki ja pakkoko käskisivät teidän unohtaa minut? Minua järki miellyttää kovasti, minä pidän pakkoa erittäin korkeassa arvossa. Mutta antakaa kuulla kuinka järkevää tuo pakko on. v.

Nyt ei olekaan puhetta pakoittamisesta tai teidän itsenne johtamisesta samalle tielle, jossa isänne sanotte onnettomaksi tulleen. Olkoon se kaukana meistä! Mutta katsokaas, Pilblad voisi ruveta riitelemään tästä asiasta pitäjäläisten kanssa, siitä olisi turhia rettelöitä ja kulunkeja, ja mahdollisesti hän kuitenkin lopuksi voittaisi.

Jos siis ihmiset käsittävät elämän vain ruumiissa olevaksi, ei sellaisten ihmisten elämä voi olla tulematta onnettomaksi. Sellainen se onkin nyt kaikista näin ajattelevista ihmisistä. Mutta sellainen, nimittäin onneton, elämä ei saisi olla. Elämä on annettu meille onneksemme ja sellaiseksi me kaikki käsitämme elämän.

Isä, alkoi Mari puhua, olen usein ollut niin paha ja vallaton. Miksi, tyttöni, sitä nyt muistelet; eikö anteeksi-annon sana ole sieluusi sattunut? Kyllä, mutta sanokaa isäni, eikö se toinen enää saa minua valtoihinsa? Mikä toinen? puhu tyttöni! Se se, joka saattaa minut niin onnettomaksi!

Minä löysin sen pienenä pentuna puolikuoliaaksi polettuna N:n kaudulta ja näin sen vaivan, että otin kotiini hoitaakseni sitä hieman. Siitä saakka on se ollut eroamaton minusta, etenkin lukukauden ajalla; minä en ole viitsinyt viedä sitä mukanani kotia kesälomalle koiravaunuissa, sillä se tekee kerrassaan onnettomaksi vapautta rakastavan Rulle parkani.

Minullekin oli yli voimieni. En jaksanut mielestäni sinua rakastaa niin kuin olisin tahtonut. Minä hekumoitsin hyväilyistäsi ja suudelmistasi painaen silmäni umpeen ja kuvittelin sinua niin onnettomaksi, niin rumaksi, ettei kukaan muu sinua voisi rakastaa kuin minä. Ja minä tunsin ääretöntä onnea.

Olkoonpa tuo asia miten tahansa, se vain on totta, että hänen oma vaimonsa joutui kohta onnettomaksi sen parannustavan kautta. Harmissaan ja suutuksissaan siitä, että huomasi oman vaimonsa niin inhottavan paheen orjana, unhotti lääkäri kokonaan, minkä verran hän itse siihen oli vikapää.

Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee kaikkea pahaa vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi johonkin sairaalaan. Se on niin surkeata. Kyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en moista ole voinut aavistaakaan. Mitenkä monella tavalla voi ihminen tulla ikipäiviksi onnettomaksi. Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.

Minä vaadin sinulta hänen elämänonnensa tavalla, jota et voi aavistaa, ei siksi, että kostaisin omasta puolestani se ei maksa vaivaa mutta kostaakseni hänen puolestaan. Sillä, katsos, se riippuu kai myös siitä, että minussa on liian vähän 'miestä' minä voin antaa anteeksi, että kaksi kertaa veit onneni, mutta en anna ikinä anteeksi, jos teet hänet onnettomaksi."

Miten sitte? miten sitte? etkö sinäkin silloin tulisi?" "En", vastasi Roosa vakavasti; "en sittekään, sillä minä tietäisin, että sinä rakkaudesta minuun tekemää päätöstäsi kohta et katuisi, sillä siksi olet sinä liian jalomielinen, vaan että sinä kohta tuntisit itsesi sangen, sangen onnettomaksi; ja miten voisin minä silloin olla onnellinen!

Päivän Sana

ahdistat

Muut Etsivät