Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Vaikka hänen voimansa olisi sanoissa ja katseissa; asioissa, niin halvoissa ja vähäpätöisissä, että olisi mahdoton laskea yhteen ja luetella niitä; entä sitten? Se onnellisuus, jonka hän antaa, on aivan yhtä suuri, kuin jos se maksaisi kokonaisen omaisuuden." Hän tunsi hengen silmäyksen ja pysähtyi. "Mitä nyt?" kysyi henki. "Ei mitään erittäin", vastasi Scrooge. "Kyllä kai jotakin?" väitti henki.
Eikö onnellisuus tekis häntä anteeksi antavaiseksi? Näitä hävyttömiä valheita ladellessaan, tutki Mansurin poika tarkasti sheriffin kasvonjuonteita, jotka olivat palanneet tavalliseen tyyneyteensä. Omar muutti nyt menetyslaatunsa. Hän ei enää rukoillutkaan tuota ukkoa, jolla oli elämä ja kuolema vallassaan.
Vanha Rakel, Esterin palvelija, oli kyllä monesti velvollisuutensa mukaan ilmoittamaisillaan sen isälle, mutta Esterin, hänen rakastettunsa, rukoukset ja onnellisuus, jonka salaisuuden ilmaseminen olisi hävittänyt, saattoivat hänet olemaan vaiti, ja lieneepä siihen osaltansa vaikuttanut myöskin se, että Rakel siten pelkäsi menettävänsä Esterin luottamuksen.
Entä jos ajan mittaan mieli muuttuu, toisen taikka toisen, taikka molempain? Entä jos se onnellisuus, joka nyt kuvastaa heidän edessänsä tulevaisuudesta, muuttuu onnettomuudeksi? Entä jos köyhyys ja kurjuus astuu sen varallisuuden ja hyvän toimeentulon siaan, jota he nyt toivovat ja odottavat? Näitä ajatteli Marikin ja sitä enemmän, jota lähemmäksi se hetki joutui, jolloin lupaus oli lausuttava.
Minä olen vain pitänyt Ristosta, vaan en rakastanut. Erittäin on rakastaa ja erittäin pitää, se on aivan toista. Jos tietäisit mitä on rakastaa!» Elsa katsoi Maria jälkeensä, kun he erosivat. Mari näytti niin ihailtavalta. Onnellisuus aivan kuin säteili hänen liikkeistään ja vaatteittensakin poimuista. Jos hänkin olisi ollut niin onnellinen, oikein rakastettu ja saisi oikein rakastaa!...
Luonto ja luonnollisuus nyt kerran hänestä olivat oikea onnellisuus. Oikeusneuvos ja hänen tyttärensä astuivat rantaan. Se oli jo kauan välkkynyt oksien väliltä, mutta nyt, kun he kääntyivät nurkan ympäri, jossa suuri saksanhaapa kasvoi, levisi meri äkkiä kokonaan heidän silmäinsä eteen.
Muistooni palautui kaikki se onnellisuus, mitä olin tuntenut kesän aikana seurustellessani Irenen kanssa. Tunsin, että se oli elämäni ihanin aika. Taasko minun täytyy vetäytyä entiseen sisällyksettömään elämääni joka nyt tuntui niin kolkolta ja vieraalta? Ei, minun täytyy nyt itseni tarttua onnen ohjaksiin kiinni, muuten ei se minun hallussani pysyisi.
Sisar Rosa niinkuin meillä kaikilla oli tapana nimittää häntä noina menneinä aikoina, ja joksi minä vieläkin mieluimmin häntä nimitän sisar Rosa on ollut ainoa päämäärä, ainoa onnellisuus, ainoa todellinen lohdutus, ainoa kallisarvoinen palkinto minun elämässäni.
Murheissaan muisteli hän juuri silloinkin Hannaa, kun rakas Hannansa sattui vaunuissa ajaessaan näkemään Kustaan kadulla, kuten muistamme. Molemmilta heiltä on onnellisuus kaukana. Hanna tosin on rikas, mutta ei onnellinen, sillä ei rikkaus yksinään onnea myötänsä tuo. Kustaakin on varallinen, vaan kerrassaan onneton. Heidän molempain onnettomuutensa syyn tunnemme jo edellisestä.
Mutta usein on se murtuminen, vaihdos niin ankara, että se katkasee elämän langan eikä todellinen onnellisuus eikä rauha toteudukaan tässä maailmassa; se ilmestyy sitä kirkkaampana oikean onnellisuuden ja rauhan kotimaassa. Niin oli määrätty käymään Lyylille ja Hanneksellekin. Lapset olivat jo ennättäneet kahdentoista vuoden ikäisiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät