Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Mielikirjat eivät myöskään olleet unohduksissa; vanha viulu, jota hän poikana oli vinguttanut, riippui seinällä, onkivapa seisoi nurkassa, valkoiset ikkunaverhot, äsken ylösripustetut, häälyivät edes takaisin avonaisessa ikkunassa; kaikki näytti niin ystävälliseltä, raittiilta ja siistiltä, nuori tyttö katseli tätä tyytyväisenä ja riensi sitte omaan pieneen kamariinsa.
Muistan selvään, kuinka sydämeni ilosta sykki, seuratessani suntiota rantaan, eväskääry ja onkivapa kädessäni. Alkumatkalla sousin lapsellisella innolla. Sangen vähän huolin ihanasta luonnosta, jonka helmassa huojuimme. Ja kumminkin, kuinka armas ja hymyilevä oli tuo maisema, joka väikkyi edessäni! Sitä olin kuitenkin ennen niin suuresti ihaillut. Höytiäinen oli silloin vielä täysimmällään.
Ei ollut kala-onnea ukolla tänään, mutta siitä hän ei näkynyt väliä pitävän. Synkeissä ajatuksissa hän istua kökötti onkivapa kädessä, eikä huomannut, että aurinko jo aikoja oli laskeunut ja kotiin nyt viimeinkin olisi lähdettävä. Kateus ja ylpeys olivat uskollisia liittolaisia tämän miehen luonteessa. Ne määräsivät hänen kaikki tekemisensä ja jättämisensä.
Tiedetään vain hänen vanhuudestaan, että hänen usein nähtiin onkivapa kädessä ja jokin hyvä kirja kainalossa vaeltavan lehtokujaa, joka johti hänen tyttärensä entiselle mielipaikalle puistolammikon luona. Siihen istahti hän päivänpaisteeseen ruohikkoon, laski onkensa vesille, otti esille kirjansa ja vaipui syvämietteisiin tutkisteluihin kaiken olevaisen ongelmista.
Nyt oli puutarha autio; kuitenkin muutamia rastaita äkkiä laskeutui alas ruohikolle. "Hyvää iltaa, sir," sanoi ääni. "Tämä on erinomainen paikka rauduille." Kenelm käänsi päänsä ja huomasi takanansa polulla kunnioitettavan vanhanpuoleisen miehen, nähtävästi kuuluva pikkukauppiaiden luokkaan; hänellä oli onkivapa kädessään ja pieni kori riippui hihnassa hänen sivullansa.
Ei se katkea, vaikka sattuisi suurempikin kala tarttumaan, ja suuria kaloja minä onginkin, niin suuria että Ja äiti ja Anna-Maija niitä sitte siivoavat rannalla, ja sitte minä vaikkapa niitä vien kirkollekin, niinkuin isäkin talvella mateita vei. Onkivapa oli jo aikoja sitte valmis, mutta Anna-Maijaa ei kuulunut. Mitähän jos se ei tulekaan? Alkoi pelottaa, jos ei täältä kotiin osannekaan.
Kaunis seurakumppani todellakin sinä, joka aamusta iltaan vaan istut rantakivillä onkivapa kädessä etkä ajattele muuta kuin ahvenia, salakoita ja kiiskiä! Ja mitä herra insinööriä koskee, niin en minä enää pidä häntä vieraana ollenkaan, koska hän on asunut meillä koko kesän ja melkeinpä kuuluu niinkuin perheeseemme. Aina.
Kaino, kirjallisuutta harrastava vieras tyytyy kirjaan tai aikakauslehteen, ajattelematon neiti Seitsemäntoista iloiseen lörpötykseen, isoäiti sukanneuleeseen ja nuorta herra Vilkasta, jonka ylähuuleen jo alkaa ilmestyä hienoja haituvia, huvittaa enin onkivapa ja vene.
Päivän Sana
Muut Etsivät