Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
"Mutta jos maksaisi ?" "Ei sittenkään." "Mitäs sille sitten voi", päätti Asarias ja huomattuaan rovastin jo sytyttävän lamppua, sanoi: "pitäisihän tässä lähteä kotiinkin. Tottahan te sitten viimeisenä pyhänä tulette sinne meille hautajaisiin ja rouva kanssa?" "Viimeisenä eli toisena joulupäivänäkö?" "Ei vaan arkipyhänä neljäntenä", oikasi Asarias.
Mutta vanha rovasti oikasi: Se tahtoo sanoa, hautaus tulee tietysti tapahtumaan »hiljaisuudessa», luetaan ainoastaan Isämeidän ja Herransiunaus. Sillä aikaa kuin kappalainen kirjotti, otti rovasti puheeksi kasteasian. Miksi ette ole kastattaneet lastanne? Eikö olisi ollut parempi tehdä niinkuin luterilainen kirkko vaatii?
Tuomitsimme viattoman ja minä haluaisin tehdä valituksen asiassa ja siirtää jutun korkeimpaan instanssiin. Senaattiin, oikasi Fanarin. Ja pyytäisin nyt teitä ottamaan tämä asia ajaaksenne. Nehljudof tahtoi heti päästä kaikkein vaikeimmasta ja sentähden siinä samassa sanoi: Kulut tästä asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkä tahansa, sanoi hän punehtuen.
Kohta päästään tuonne lasisavotalle, niin siellä minä sitte korjaan" ... sanoi Simo lyöden vaan hevoistaan ja ajoi kiiruusti eteenpäin. Päästyänsä "savotalle" meni "obessikkain" päällikkö "savotan" isännän luo. Sillä aikaa Simo möi tavaransa lasitehtaan työmiehille ja oikasi rekensä raudan.
Salin nurkassa oikealla istui vielä pöydän ääressä kuivunut virkamies, joka, jättäen työnsä, rupesi ivallisella hymyllä salaa konsuliamme tarkastelemaan. »Astukaa lähemmäs», sanoi päämies. Konsuli totteli. »Mikä on Teidän nimenne?» Konsuli ilmoitti nimensä. »Mistä maasta? »Suomesta!» »Siis Venäjältä,» oikasi päämies. Konsulin teki mieli oikasta, mutta hänen rohkeutensa oli mennyt.
Yksi kukkaro, vastasi tämä ylenkatseellisesti liikahtaen, se on juuri minkä kameeli maksaa. Ketä luulet niin mielettömäksi että henkensä uhalla vaivaa saatanata niin vähällä palkalla? Egyptiläinen oikasi vielä yhden sormen, katsellen ennustajaa, jonka kasvot osoittivat kylmää välinpitämättömyyttä; vähän aikaa ääneti oltuaan veti hän syvän huokauksen ja oikasi vielä yhden.
Nuo katkerat sanat koskivat kapteenin sydämmeen, mutta yhä vielä umpimielisenä pysyen kumartui hän sanattomana eteenpäin ja jäi siihen asemaan kädet ristissä polvien välissä. Kun hän siten oli hetken katsellut maata ja omia jalkojansa, oikasi hän taas itsensä ja kysyi hiljaa: Mitä tiedetään rauhasta? Loppuuko sota?
Talon isäntä istuessaan kattopäällisen kuistinsa penkillä oikasi itseään kuistin kaidetta vasten, työntäen saviset jalkansa suoriksi lattialle päin, tekeytyi kylmännäköiseksi eikä virkkanut mitään. Herra huomasi, ettei puheensa ollut isännän mieleen, eikä siihen enää jatkanut, vaan rupesi kaivamaan piipustaan poroja ja panemaan siihen täytettä.
Sitten Martta yhtäkkiä oikasi itsensä ja sanoi silmät leimuavina: Minä sanon sinulle, että hän oli oikeassa! ensin siinä mitä sanoi maasta ja sitten vielä siitä kihlauksesta. Mitä ihmettä meidän täytyy odottaa, jos me kerran rakastamme toisiamme ja vielä hänen paranemisensa on kysymyksessä! Luuletko sinä, että minä sitten olen niin erittäin hyvä! En ollenkaan.
Niin kuin nyt tääkin pahan hengen lanka ... tää telehvooni, murahti siihen Antti Juhana. Ka rikkoneetpa ne ovat sen nyt, oikasi lautamies. He eivät tienneet, että sen olivat rikkoneet juuri Antti Juhana ja Urho Ernesti, vaan tulivat juomaan. Piippu ikenissä murahti siihen Antti Juhana: Ka joutikinpa tuon rikkoa ... rikkoa... Jouti, vahvisti Urho Ernesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät