Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja Ester lensi hänen syliinsä. Hänellä ei ollut sanoja millä rukoilla, hänellä oli vain kyyneliä niin lapsellisia, niin rajusti vuotavia kyyneliä sydämen sisimmästä pohjasta, että ne tukahduttivat häneltä äänen, ja näin kaunopuheisesti rukoillen lepäsi hän nyt nyyhkien isänsä rinnoilla. Oli niinkuin he kaikki olisivat yht'äkkiä lumouksesta selvinneet.
Ikkunaverhot olivat alasvedettyinä, ja Maija askarteli hiljaa huoneen puolihämärässä. Vuoteesta kuului silloin heikko ääni: »Mitä kello on?» »Puoli kaksitoista.» Hitaastipa aika kului! Eevi painoi silmänsä umpeen ja nukahti. Hän oli vain hetkisen nukkunut, kun ovi hiljaa avautui. »Pastori! Herra siunatkoon, voi pastori kulta, kun tulitte!» Maija syleili nyyhkien Heikin polvia.
«Onko hän kuollut?» kuiskasi hän. «Ei, ei, hän elää ja on vahingoittumaton!» huudahti Jacobi ollen polvillaan Elisen vieressä, ja polvillaan hänen vieressään oli pikku Petreakin, vaapukkaterttu kädessään ääneen nyyhkien. «Anna anteeksi! oi äiti, anna anteeksi!»
"Poikani ei sinua milloinkaan omistanut, sinä olet avioton, lapsi raukka, mutta kuitenkin minä tahdon pitää huolta sinusta. Sinä saat tulla luokseni; tule lapsi!" Stiina syvästi liikutettuna kumartui nyyhkien vanhan naisen jalkojen juureen. "Sinä saat tulla luokseni, minä kasvatan sinun ja sinä voit vielä saavuttaa onnen." Tyttö itki. "Tahdotkos?" "Tahdon, isoäitini!"
Ainoastaan morsiushuntu ja seppele puuttuivat vielä. Silloin avautui ovi hiljaa, ja vieras astui kynnykselle. »Elsa!» Eevi kavahti pystyyn ja heittäytyi nyyhkien ystävänsä kaulaan. »
Ettekö enää tunnekaan minua, isä kulta? kuiskasi hän nyyhkien hänen rinnoillaan. Minähän olen teidän oma pikku Marianne, joka vielä olin lapsi, kun lähetitte meidät Ruotsiin, ja sentähden en heti tuntenut teitä isäkseni. Voi, kuinka olen teitä etsinyt, isä parka! Mutta nyt ette saakaan enää lähteä luotamme, nyt tulette meille asumaan; nyt tulette taas uskomaan, että on Jumala!
Andreas seisoi siellä taputellen Ruskoa ja kyyneleet juoksivat karpaloina alas poskia myöten. Ellen meni hänen luoksensa ja kysyi häneltä kovalla äänellä miksi hän itki! Sen sinä tiedät varsin hyvin! vastasi Andreas nyyhkien.
Antoihan Jumala anteeksi tuhlaajapojalle. Hän heittäytyi polvilleen ja kätki itkien kasvonsa vuoteen olkiin. Kuinka saatoit menetellä niinkuin teit? En ikinä enään niin tee! Rukoile Jumalalta ja kuninkaaltasi anteeksi suurta syntiäsi. Martti pysyi yhä pää kumarassa nyyhkien ääneen.
Mutta kun he viimeiseltä mäen rinteeltä näkivät vähän matkan päässä pienen mökin ankkalammikkoineen ja pumppukaivoineen ja pienen ruman miehen, joka siellä hikoili suurella maalarinsudilla sivellessään rumaa, likaisenkeltaista muuria, silloin synkkenivät äkisti Ellen-Lisbetin kauniit kasvot, ja oman suuren onnensa tunnossa nojautui hän nuorukaista vasten ja kätki nyyhkien päänsä kellertävän kähäräparran alle: "Reetta, Reetta-raukka!"
Pöydällä Eevin huoneessa toisten lahjojen joukossa oli »Ljungblommor». Sen hän avasi ja luki runon »Nattvardsbarnen.» Sitten heittäytyi hän nyyhkien sohvalle, kätki kasvot käsiinsä ja toisti hiljaa: »O Herre vi äro de svigtande rön, Dem villorna jaga och böja, Vi äro de gungande vågor i sjön, Dem vindarna sänka och höja, De fladdrande fläktar af tro och af bön, Lätt rörde, men tröge att dröja.»
Päivän Sana
Muut Etsivät