United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !


On omituista, kuinka oikeudenkäynnin uudistuessa nykyajan vaatimuksia vastaavalle kannalle, kuolemanrangaistus kaikissa maissa, missä se vielä on voimassa, on sitkeästi säilyttänyt keskiaikaisen luonteensa. Luulisi nykyaikaiselle oikeuskäsitykselle kidutuksen olevan kokonaan vieraan. Mutta kuitenkin sisältyy sitä runsain määrin käytännössä oleviin kuolemanrangaistustapoihin.

Järnefelt, jolle kaikki »kansallinen» on siinä merkityksessä vierasta ja vastenmielistä kuin se on outoa Tolstoille ja koko nykyaikaiselle sosialismille, joutuu kaikesta kansainvälisyydestään huolimatta hänkin tätä tietä ainakin eräänlaisen kansallishengen haarautuman palvelukseen: maalle kaupungista, luontoon kultuuri-elämästä, yksinkertaiseen moninaisesta käy koko ajansuunta 1890-luvulla, niin käy myös Suomen taide ja kirjallisuus.

Siinä esitetään meille nuori pariisilainen ylimys, joka palvelee sisäasiain ministeristössä ja koettaa rikkaita maalaisia mielittelemällä päästä kansan edusmieheksi sekä tavoittelemalla rikasta perijätärtä mahtavaan asemaan. Näitä tarkoituksiaan varten käyttää hän kaikellaisia keinoja ja uhraa niille rakkauden, kunniantunnon, y.m. jalommat tunteet. Tälle nykyaikaiselle Sancho Panzalle vastakohdaksi asettaa tekijä Don Quichotteksi hänen rehellisen enonsa, joka pitemmän ajan Algeriassa palveltuaan palaa Pariisiin, missä hän katkeruudella huomaa kaikki entiset ritarilliset tavat, kunniantunnon, jopa rakkaudenkin vallan turmeltuneen. Nuoretkin ovat käyneet rahanahnaiksi, heille ei ole mikään pyhää, mukavuutensa vuoksi rakastelevat he mieluummin grisettejä kuin ylhäisiä naisia ("parce qu'on ne perd pas de temps avec elles comme avec les femmes du monde.

Mutta hän alleviivaa tämän aatesuunnan puhtaasti fennomaanista piirrettä niin voimakkaasti, että hänen karjalainen profiilinsa jo sen vuoksi heti pistää silmään maamme kirjallisuushistoriassa. Hänen mieskohtainen laulurunoutensa ei tarjoa samaa mielenkiintoa nykyaikaiselle lukijalle. s. 24/12 1846.

Ja jälleen kohoaa hänen sisästään ikään kuin kirous ... vaikkei saisikaan kirota ... ei edes ajatuksissaan, sillä kiroushan kutsuu ihmisen ympärille pahojahenkiä! Ne tekevät onnettoman olon vielä pahemmaksi kuin se oikeastaan on... Mutta aina ei jaksa vastustaa pahojahenkiä ... joita ilma liitelee täynnä... Salaperäistä henkimaailmaa ... nykyaikaiselle ihmiselle käsittämättömiä vaikutelmia.

Kalevalan kansallinen ja kaunotieteellinen arvo tosin aavistettiin, mutta sen ja yleensä kansanrunouden kauneusmaailmoita ei osattu vielä tehdä nykyaikaiselle taidekirjallisuudelle hedelmällisiksi. Liian kauan oli syvä juopa eroittanut Suomen sivistyneet säädyt oman kansallisuuden kamarasta.