United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luuleeko setä, että hän on ensikertalainen? Minä pyydän, jättäkää minut hänen kanssaan kahden kesken. Nyt nauroivat nuoremmat vielä enemmän, mutta lähtivät kuitenkin, sillä se vanha herra näytti hyvin vakavalta. Jaana kuuli, että ne keskenään nimittivät tätä jollakin hänelle oudolla arvonimellä. Jaana ei itkenyt enää. Mutta hän nyyhki vieläkin ja painoi kädellään sydänalaa.
Hekään eivät kuitenkaan suorastansa kohdistuneet tuomitsemaan korvenloukkolaisia, vaan tarkoittivat nähtävästi pitäjäläisiä tuomioillaan, ne kun olivat ryntäämän puolella. »Kas, tuollapa tulee korpraali!» huudahti eräässä ryhmässä nuori mies, jota toiset nimittivät Konnun Iikaksi. Joukossa oli vilkkaasti väitelty siitä, onko kanki vai puukko parempi ase tällaisessa tappelussa.
Omaa syntisyyttään hän valitti ja vaikeroi, että jos ei auteta, on hän aivan hukassa. Entisistä ajoista hän ei sallinut ollenkaan mainittavan. Jos niistä joku muistutti, sanoi hän näiden olevan vihollisen kiusauksia ja ihmisten viekoittelemista. Sovinnon ja onnen päiviä viettivät Savitien joukot. Nuoret nimittivät ukkia isäkseen ja vanhaa emäntää äidikseen.
"Hän on tuskauttava, mamma, ihan tuskauttava sihisevällä äänellänsä; mutta se ei haittaa... Minä voin hillitä itseni jos tahdon, mamma kulta!" Kuninkaallinen sihtieri astui sisälle. Hän oli tavallisuuden mukaan hyvin sievästi vaatetettu, vieläpä vähän enemmän kuin tarvittiin, joka kuitenkin vaatetuksen suhteen teki Pierron joksi ystävänsä nimittivät häntä keskenänsä arvoitukseksi.
Tyttö punehtui ja astui askeleen ta'apäin. Hän oli niin usein saatettu hämille "Liinan luutnantilla", niinkuin Attalie ja vapaaherratar häntä nimittivät, niin että hän melkein pelkäsi noin yht'äkkiä saavansa tuon tärkeän kysymyksen. Minulla on teille kirje, jatkoi Berndtsson, ottaessansa esiin tuon pienen kirjeen.
Hänkin, se onnellinen Violetta, oli nähnyt erään kuuluisan sävelniekan, ja se ei hetkeksikään mennyt hänen mielestänsä: ihmiset nimittivät sitä miestä "ukko Haydn". Violettan isä sanoi häntä aina "kuninkaaksensa", ja hänen sydämensä syvimmässä pohjukassa hehkui ihailus ja rakkaus, jonka mahdista hänen lapsensa sielussa ei ollut aavistustakaan.
"Kas niin", ajattelin, "jopa vihdoinkin pääsin koulunpenkille istumaan! Kylläpä tämä on toki toista kuin ennen tuvan peräpenkillä istuminen verkkotyön ääressä." Kaksi tuntia kesti luokalla-oloa, siksi kunnes soitettiin suurukselle, ja sen perästä tarkoin määrättiin kukin vastatullut, eli "nahkamuna", joksi vanhat oppilaat meitä nimittivät, työhönsä.
Koulupojat nimittivät häntä siitä asti aina kirkkoenkeliksi; mutta hän kuuli tätä pilkkanimeä mielellänsä eikä kukaan ollut niin lujasti kuin hän itse vakuutettu siitä, että hän todellakin oli kauniin ihminen koko maailmassa.
LALLI: Varmempi on kirves vyössä. INKO: Yhtä toista kaikenmoista. Oli sentään kumma suurin kumma. LALLI: Mikä? INKO: Kuului pyhä mies Turusta tulleen ja opettavan kansaa Kokemäen Ylistarossa. INKO: Sama lie ollut. Heinrikiksi ne sitä nimittivät. LALLI: Et käynyt kuulemassa miestä? INKO: Mitäpä minä hänestä! Ja olihan tuo luvannut täälläpäinkin pistäytyä. LALLI: Vai oli.
Näiden sukulaisten luona lepäsivät Erik ja Helena pari viikkoa, ja sitte viimein oli eräänä kauniina kesäkuun iltana päästy matkan perille, kotiin. Näytti siltä, että Suomen raikas, männyntuoksuinen ilma vaikutti kuin elämän neste Helenaan ja pikku Erikkiin, kuten lasta kaikki nimittivät paitsi Marfa Ivanovna.