Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Esa siirteli levottomasti jalkojaan ikäänkuin kiirehtien nimismiestä asiaansa selittämään, sillä häntä ei todellakaan näyttänyt huvittavan olla täällä. »Onko se Esa aivan jyrkkä siinä päätöksessä, ettette tule minulle voudiksi?» kysyi nimismies. Esa ei vastannut kohta. Ikäänkuin pakottamalla näytti hän saavan itsensä sanomaan: »En minä taida tulla.»
Mutta ennen kaikkea lähti vielä Elsa käymään pyytämässä nimismiestä siihen tärkeään toimeensa. Silmät itkusta turvoksissa ja läähöttäen, että joka jäsen notkui hengityksen mukaan, seisahti Elsa nimismiehen salissa kukkapöydän vaiheelle. Ja kun nimismies aukasi kammarinsa oven ja tuli kysymään, mitä on asiaa, parahti kohtikurkkuaan itkemään.
Yhteen aikaan oli toivo pikkusen pilkistänyt Taaville, mutta kohta pimenivät häntä uhkaavat pilvet yhä mustemmiksi vaan. Miltei hän toivonut että salama samassa hänet tappaisi, sillä kauhistavaa oli ajatella noita äärettömän pitkiä vankeuden päiviä. Syvästi huoaten seurasi hän nimismiestä käräjäsalista. Asia lykättiin toisiin välikäräjiin.
"Minä astuin esiin ja olin nyt kirkon kuudennus, ja sinä kentiesi pysynkin siihen asti kuin kutsutaan tilinteolle elämäni toimista. Kyllä se mahtoi nimismiestä harmittaa, kun sai kuulla minun semmoiseen kunniaan kohonneen, ja sitä vartenhan se pastori minut siihen virkaan panikin.
Aivan niin, ajattelivat Stolt ja Kalenius ikäänkuin pelastuneina uhkaavasta vaarasta silmäillen nimismiestä nyt ystävällisesti; sillä tavallisissa oloissa olivat nimismiehen välit Stoltin ja Kaleniuksen kanssa huonot ja riitaiset. Ukot taas miettivät: noiden sudenruokain syy se oli, kuka käski ruveta haukkumaan, kuka jo! Se oli ensi hetken vaikutus.
Mutta kun kärryt Pilkan laukatessa myötämäissä nimismiehen mielestä kulkivat epämukavasti, niin se suututti nimismiestä. Hän nyt rupesi oikein työkseen asti ruoskimaan Pilkkaa ja repimään ohjaksia kiroillen, että »vai juoniisi sinä tässä rupeat. Taidat luulla olevasi poikasia kyydissä.» Mutta Pilkka vain painoi päänsä rintaansa eikä nostanut, vaikka nimismies kuinkakin riuhtoi.
Puhuessaan oli Lindblom siirtynyt pöydän luo ja otti salkustaan esiin papereita. Muori seisoi keskilattialla kädet ristissä esiliinan alla ja tarkasteli tuikeasti nimismiestä, sekä toisinaan Esaa, joka äänetönnä, jalka heitettynä ristiin toisen päälle, tirkisteli penkinloukkoon. »Luuleeko Saviojan Ville nyt sillä taivaaseen pääsevänsä?» kysäisi muori yhtäkkiä. »Häh?»
"Niin hupsu se kumminkin on", vastasi vanhus; "ei kolmeenkolmatta vuoteen ole tässä pitäjäässä nimismiestä kirkkoherran saatavista liikkeellä nähty, ja paljo niitä on semmoisia taloja, joista ei pariin vuosikymmeneen ole kirkkoherralle jyvääkään viety, irtolaisväestä puhumattakaan." "Etteköhän nyt liioittele!" sanoin minä epäileväisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät