Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Minä olen vaan matkamies maan pinnalla." "Ovatko teidänkin vanhempanne kuolleet? Te ette kuitenkaan ole paljon vanhempi minua." "Pikku herrani," sanoi Kenelm totisesti, "minä olen vasta tullut täysikäiseksi; ja te, luullakseni, olette neljäntoista vuotias." "Oh, kuinka lystillistä!" huudahti nuorukainen äkisti. "Eikö se ole lystiä?"
Ei hän käynyt koskaan lähelläkään kotiseutuansa, ensinnä pelkäsi hän joutuvansa huutoon, jos kiinni saataisiin, ja sittemmin, kun jo hyvin oli tottunut kulkulaiselämäänsä, pelkäsi hän joutuvansa tarkemman peräänkatsannon alaiseksi, jos kerran näyttäisi itsensä. Vasta ollessaan jo neljäntoista vuotias, pitkä poika soljukka, tunsi Matti eräänä kevännä halua nähdä synnyinseutuansa.
Neljäntoista päivän piirityksellä ja 23,000 miehen menettämisellä valloittivat arabialaiset muhkean Aleksandrian. Kun Amru löysi sieltä ennen muinoin niin suuren kirjaston jäännökset, sanotaan hänen kysyneen Omarilta, mitä olisi tehtävä kirjoilla.
Vieläpä hän kerran lähti lähiseutuihin jalkamatkalle, joka kesti viikon päivät; sitten ... vaan tästä toisten. Eversti sanoi tavallisella tyvenellä tavallaan: "neljäntoista päivän perästä nuoren herran täytyy lähteä leiriin, ja sitten sotatoimet häntä koko kesän pidättävät rantamailla; rakkaus kasviin ja sirkun-kelloihin kyllä haihtuu hänestä pois sillä välin".
Jos tahdotte, niin voitte neljäntoista päivän kuluttua tästä päivästä kello kaksi tavata minun Broquetten konttoorissa Roquépinekadun varrella. Siellä olen minä kuin lapsi talossa, eikä kukaan sivullinen voi meitä kuulla." Muutaman päivän kuluttua kun Mathieu oli tervehtimässä poikaansa Blaisea, sai Constance nähdä hänen.
Vielä samana päivänä levisi kaupungissa se huhu, että vanha suntio ja ruttomies olivat pormestarille, hänen syntiensä tähden, ennustaneet kuolemata ennen neljäntoista päivän kuluttua. Tämä seikka oli pian ainoana puheen-aineena Löhnberg'iläisillä.
Nyt hän olisi kaikkein mieluimmin seurannut vaimoansa meren syvyyteen, mutta samalla tunsi hän myöskin, että hänen nyt tuli koettaa pelastaa loppu siitä lastista, joka hänellä oli veneessä, nimittäin Bernt ja hänen kaksi muuta poikaansa, toinen kahdentoista ja toinen neljäntoista vuotias, jotka hetken aikaa olivat vuorotellen viskainta heilutelleet, mutta nyt saaneet paikkansa jalusnuoran luona.
Ja minun neljäntoista vuotinen intoni oli suuri, eikä ollut ylpeytenikään sitä pienempi. Mutta ei minun ylpeä rohkeuteni pitkälliseksi käynyt; minä jouduin vangiksi ja minua piti monen muun kansalaisen kanssa vietämän Venäjän maalle." "Silloin oli taasen Jumalan käsi minun kanssani, niinkuin usein ennenkin, ja ruhtinas Galitsin kiinnitti huomionsa minuun, kun hän näki vangit.
Päivän Sana
Muut Etsivät