Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Askeleet tulivat nopeammiksi, Constance kuuli läähättävää hengitystä, ja nyt ymmärsi hän, että kauhea hetki oli tullut. Ovi aukeni vimmatun nopeasti. Morange tuli sisään. Hän oli yksin, liikutettu, kuolonkalpea ja änkytti puhuessaan. "Hän hengittää vielä, mutta pääkallo on murskana; hän on mennyttä." "Mitä?" kysyi Constance. "Mitä on tapahtunut?" Morange katseli häntä suu ammollaan.
Kun Sarraille aikoi puhutella ja valmistella häntä, äkkäsi Morange äkkiä hänen ja kävi nyrkit pystyssä häntä vastaan lyödäkseen häntä. "Vai niin, te olette lääkäri, te olette se, joka olette murhannut hänen!"
"Eikö mitään uutta eilisestä, rakas rouva Beauchêne?" "Ei, ystäväni, ei mitään." "No niin, pääasia on, että on terve. Silloin voi aina odottaa parempia päiviä." "Oh, joka tapauksessa niitä voi odottaa." Mutta eräänä iltana näitten kahdentoista vuoden loppupuolella, tunsi Morange ilman täällä sisällä muuttuneen, vavahtelevan hiljaisesta ilosta. "Eikö mitään uutta eilisestä, rakas rouva Beauchêne?"
Kun hän sitten oli saattanut heitä puutarhan läpitse, katsoi hän heidän jälkeensä, kunnes he olivat tulleet Beauchênen portille. Sillä aikaa oli Morange kävellyt edestakaisin alhaalla eteisessä menehtyneenä tuskasta ja levottomuudesta. "Tuletteko te nyt? Kiirehtikää Jumalan tähden!" Ajopeleissä vaipui hän selkänojaa vasten murtuneena, sortuneena, silmät kiinni ja käsi kasvoilla.
"Pikku lemmikkini!" sanoi Morange lukiessaan osia Reinen kirjeestä, "he ovat olleet hänelle hyvin ystävällisiä, hän asuu komeassa huoneessa, jossa on punaiset huonekalut ja sänky niin suuri, että hän aivan katoaa siihen. Hänellä on kirjaillut lakanat, tiedättekö, ja parfyymipulloja toilettipöydällä sekä mattoja kaikkialla.
"On, ystäväni, nyt on tapahtunut jotakin uutta." "Jotain iloistako, toivon minä, jotakin hyvää, jota te olette odottanut?" "Niin kyllä, jotakin sellaista, jota minä olen odottanut! Jos vaan osaa odottaa, niin tapahtuu aina se, mitä tahtoo." Morange katseli häntä kummastuneena, melkein levotonna siitä, että näki hänen niin muuttuneen. Hänen silmänsä loistivat ja liikkeensä olivat eloisat.
"Ja hän tulee kihlattuna takaisin", sanoi Mathieu hieman pilkallisesti. Nyt hermostui Morange. "Ei, minä toivon, että hän ei sitä tee, minä olen puhellut paroonittaren kanssa. Reine on vielä lapsi eikä hänellä ole vielä niitä myötäjäisiä, jotka minä olen hänelle tahtonut antaa, jotta hän saisi sellaisen miehen, jonka hän ansaitsee.
"No, te ette kainostele, te", huudahti Beauchêne iloisesti. "Mikä teihin nyt tuli?" "Tahdotteko te, että meidän pitäisi poistua?" lisäsi Séguin. Ja Valentine nauroi kuin hupsu, ja valhekaino Constance näytti häpeävän, mutta Morange lausui ikävöivällä äänellä ja silmät taaskin kyynelissä: "Ah, kuinka oikeassa te olette!"
Se oli ainoastaan hämärä, muodon vaisto, eikä hän olisi sitä huomannutkaan, ell'ei hän kerta ennenkin olisi tuntenut omituista tuskaa siitä, ett'ei hänellä ole toista poikaa, nimittäin sinä päivänä, jolloin onneton Morange oli jäänyt tyttärensä surullisen kuoleman kautta yksinään maailmaan.
Morange otti vielä askeleen pimeyteen, tyhjään ilmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät