Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Väristen vuottavi päivät ja yöt luomisen levotonta, suurinta juhlaa maailma, vahvuuden välkkyvät vyöt, luonto, mi voimaansa vellovaa tuhlaa. Milloinka salamoista synkehin lyö, kirkastava, säihkyvä, uudesti-luova, milloinka työhönsä ankaraan ryhtyy mestarin suurimman raivoisa palja, milloinka miljonat kuiluihin syöksyy verissä luomisen kiehtova malja? Vavisten luojaansa vuottavi maa.
Vastustamattomalla voimalla tempasi tuo vakava ääni kuulijat mukaansa ja tämä evankeliumin julistus ei liikuttanut yksinomaan tunteita, vaan tunkeusi voimakkaana sisimpään sydämmen sopukkaan, avasi sielun silmän raamatun kirkkaalle valolle ja näytti samalla kertaa kuinka tämän valon tulee valaista koko elämän, yksin sen pienimmätkin jokapäiväiset hyörinnät, sen tulee puhdistaa ja pyhittää ne, niin että jokainen, joka tahtoo omistaa kristityn nimen, myös täytyy vaeltaa tuon suuren mestarin jälkiä.
Se rakkaus se ajoi hänet Nürnbergiin Martti mestarin taloon, ja maalarien kilpailulla tarkoitti hän ainoastaan heitä kumpaakin ja kauniin Roosan kosimista.
Mediasta hän ei ollut muuta lainannutkaan kuin nimen, ja siinä, missä hänen egyptiläiset toverinsa kunnioittivat kuninkaallista alkuperää, siinä magian harrastajat tunnustivat suuren mestarin.
Töin Häntä kiitellen, Lempeä liitellen, Kurjia hellien, Kulkien, saarnaten, Onnea luvaten, Mestarin löydätten. Läsnä hän on? K
Maria: Latsarus hourii, kas kuule, Hän lausuvi innoissaan Mestarin nimen taas kalliin: Se selvänä, houreissaan Kallihin hänelle meille; Tän' yönä, ma pelkään vaan, Käy kuolema vieraanamme Ma veljytt' itkeä saan.
Mummoakin alkoi arveluttaa mitenkä alkaisi jutun mestarin kanssa ja pysytteliin portin ulkopuolella. Matti nojasi selkänsä portin pielusta vasten ja hetkisen siinä alapäisenä seisottuansa alkoi hyräillä: "Pois mun täytyy lähteä Ja hyvä talo jättää!" Mummo katsoi pitkään Mattia ja sanoi: "Niinkö rupeaa haastattamaan?" Matti ei virkkanut mitään ja viimeinkin mentiin sisälle verstashuoneesen.
Hetken aikaa kesti tätä omituista kilpalaulantaa, ja yhä tiheämpään sateli kipsipaakkuja Yrjön kasvoille saamatta häntä vaikenemaan. Viimein loppui mestarin kärsivällisyys, ja taitavalla kädellä sinkautti hän savilusikkansa vasten hävyttömän apumiehensä otsaa. Siinä oli jo liiaksi leikkiä lystikkään turkulaismuurarin osaksi.
Välittämättä sitten muutamasta maan ukosta, joka suuren hauen nähtyään virkkaa "ohoh", ja muutamista kerjäläispojista, jotka toisiansa kylkeen nyäisten sopottavat: "kaho, kaho!" saapuu Sjöblom viimein omalle talollensa, omaan pihaan. Työpajaan ohjaa huolellinen mestari ensin kulkunsa: kuinkahan muka täällä työt ovat kulkeneet mestarin poissa ollessa.
Se ei käy päinsä, että me kaikki poltamme". Tietysti emme siihen itsiämme totuttaneet; ennen olisimme panneet tupakkihampaamme naulaan, kuin pahoittaneet mestarin mieltä. "Entäs mestarin rouva sitte? Hän seisoo tässä tuokiossa Jumalan edessä, ja Jumala itse sanoo hänelle: sinä olet ollut vilpitön vaimo, mimmosiaka mailmassa on harvat.
Päivän Sana
Muut Etsivät