Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Suvaitsisitteko te, joka olette kuninkaan salaneuvoston jäsen, antaa käskyn, että kamelein kuormat puretaan ja oppinutta tohtoria soveliaalla tavalla otetaan vastaan?" "Merkillistä!" sanoi de Vaux, ikäänkuin itsekseen puhuen. "Ja kuka tahtoo Saladinin rehellisyydestä sitoutua vastaamaan tämmöisessä seikassa, kun petos iäksi pelastaisi hänen voimallisimmasta vihollisestaan?"
Te kutsutte kokoon kaikki karhunne ja tarjootte heille puolet palkastanne, johon heidän täytyy tyytyä, sillä parempi jotain kuin ei mitään. Minullakin on nyt suurempi palkka ja muutaman vuoden perästä minäkin voin teitä Johan minä sanoin etten neuvojasi tarvitse. Merkillistä kun pitää olla päälletunkeva, vaikka pitäisi paremmin ymmärtää. Mene matkaasi ja anna minun olla rauhassa, sanon!
Hänen ilonsa ja reippautensa, alituinen halunsa hoilottaa tai ainakin viheltää ei enää sopinut täällä vallitsevaan surunsekaiseen ja hiljaiseen mielialaan. Merkillistä: äsken vielä hän itse oli juuri samallainen: epätietoinen, epävarma, hapuileva.
Henrik sanoi sitten: Tiellä juuri Uunon kanssa puhelimme, että kuinka merkillistä on sentään, että sinä olet joutunut näille lakeuksille. Johannes naurahti kummastuneena, aivan kuin hän olisi ensi kerran tullut ajatelleeksi siinä olevan jotain merkillistä. Kuuleppas, etkö sinä olisi voinut muuallekin päästä, jos olisit hommannut, sanoi Uuno.
Mikään toive ei ole helpompi täyttää kuin se ... sen puolestani taas vakuutan minä. Mutta... Mutta? Tämä lompakko? Lompakko? Sen tahtoisin mielelläni pitää ... tällä ei ole vertaista. Se on hyvin vanha, se on totta ... mutta mitä siinä muuta on merkillistä, sitä en voi käsittää. Tiedäthän, että minulla on joskus merkillisiä päähänpistoja, ystäväni.
Goltzin käsitys on siis merkillistä horjumista mekanistisen ja vitalistisen psykologian välillä. Ihmeisiin tottunut nykyajan fysiologia epäilemättä ei pidä Goltzin koetta mitenkään erikoisessa määrässä merkillisenä.
Huoneessa oli ikkunat auki. Laskeva aurinko paistoi suoraan sisälle ja taas kuului tuo kaukainen soitanto jostakin puistosta. "Merkillistä kun ihmiselämässä samat hetket voivat uudistua!" ajatteli Henrik.
»Tämäpäs merkillistä seulomista on!» huudahti hän ajatuksissaan. »Ihminen koettaa ja koettaa parastaan ja sitten tämmöinen loppu. Tätä vartenko tässä on eletty? Mitä elämä sitten oikein on?» Hän oli pysähtynyt ajatuksissaan. Hän kohotti päänsä ja katseli ympärilleen kuin vastausta etsien. Mutta kukaan ei vastannut. Kaikki oli yhtä kylmää, autiota ja mykkää kuin hänen oma sielunsa.
Kreivi Virsén nyökkäsi kohteliaasti pehtoorille ja konttoristille, jonka jälkeen hän, sanomatta heille enää mitään, tarttui seuralaisensa käsivarteen ja poistui hänen kanssaan. Kovin merkillistä! mutisi viimemainittu. Mikä nyt on niin merkillistä? kysyi valtioneuvos.
"Oliko hän pitkä ja vaalea, painuneilla silmillä ja mustilla, yhteen vedetyillä silmäluomilla?" "Oli; te olette kuvanneet hänen semmoiseksi kun hän on", vastasi Hanna. "Merkillistä oli, että kun hän hymyili, muistutti hänen kasvoinsa luonteet rakkaasta Naomista, ja se melkein aina poisti minusta kaiken epäilyksen. Mutta sisällinen aavistus sanoi minulle, että hän oli petturi sydämestänsä."
Päivän Sana
Muut Etsivät