Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Hullunkurisilta, ikäänkuin haikaranpesiltä näyttivät nuo kaikki tynnyrit katoilla, eikä niiden täyttämisestä niinkään vähäistä puuhaa koitunut, kun kaupungissa ei vielä silloin ollut edes vesijohtoa. Kaikeksi onneksi ei niitä kuitenkaan tarvinnut tarkoitukseensa käyttää, samoin kuin ei joutilaiksi joutuneista merimiehistä kokoonpannulle palosammutuskomppaniallekaan koitunut mitään puuhaa.
He ovat uskollisia ja rohkeita; vaaran suuruus ei heitä peloita. Mutta kun ikävä kotimaahansa saa vallan heissä, silloinpa ei suurin palkkakaan saa heitä jäämään. Koti elää heidän mielessänsä ja kiiruhtamasta kotiinsa ei voi kukaan estää heitä, kun ovat jonkun pitemmän ajan olleet sieltä poissa". Ja tässä lauseessa, minkä muukalainen antaa suomalaisista merimiehistä, asuu totuutta.
Olin juuri, näitä miettien lähtemäisilläni laivan peräpuoleen, kun eräs merimiehistä, Mathew Wilson, suomalainen, Porista kotoisin, vaikka hänen nimensä näin oli laivan kirjoihin merkitty, pysähdytti minut lausuen: "Herra, suokaa puhutellani teitä! Tahtoisin tietää, mitä meillä on lastina ruumassa?" "Miksi sitä kysyt?
Taimi, joka oli istutettu hyvään maahan, oli siitä väkivaltaisesti revitty ylös ja heitetty rikkaruohona tietämättömiin. Taimi juurtui siellä uudestaan, mutta mitkä hedelmät on se kantava? Varpuset. Me puhuimme tämän kertomuksen alussa muutamia sanoja Suomen merimiehistä yleensä.
Mutta siinä hän erehtyi; ei kukaan liikahtanut paikaltaan, ja paria tervaista merimiestä näytti tämä tien tukkiminen huvittavankin. Herra kreivi sai odottaa ja odottaa mielestään kenties liiankin kauan. Olkaa hyvä ja siirtykää tieltä! sanoi hän merimiehille käskevällä äänellä. Herra hiljentää vauhtia, ettei töksähdä, sanoi toinen merimiehistä, katsellen häntä pilkallisin silmin.
"Mies näyttää minusta siltä, kuin hänessä ei olisi aivan puhdas omatunto; ja viimeistä lukua tuntee hän vanhan Elshöft'in paremmin kuin hän tahtoo myöntää." Muista merimiehistä ei kukaan epäillyt mitään, vaan jokainen arveli, että Leo, harpuunansa heittäen, oli luiskahtanut ja näin ikään pyörähtänyt mereen.
Jokainen, vyötäisille mitä ihanin neito, ol' musta Ja suomuinen ihan niinkuin valaan rumimman häntä. Heidän kielensä oli koko lailla martinialaisen kielen kaltaista, joten muutamat merimiehistä hyvästi saattoivat tehdä tulkin virkaa. Kun minä lahjoitin eräälle heistä kappaleen lihaa, jota hän minulta anoi, tirkisti hän minuun ja huudahti: "Sankari kohta sa oot, näiden kaikkien valtojen herra!"
Päivän Sana
Muut Etsivät