Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
»Mutta jos se joutuu esivallan korviin?» »Esivallan hahaha! Heidän esivaltansa on vanha Merckel, ja hän oli arvellut, että hänen puolestaan olisi haaskatarhakin vielä » Hädän ja tuskan huuto, ikäänkuin tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai hänet vaikenemaan.
Niin saattoi hän välttävässä asussa astua schrandenilaistensa eteen, jotka nyt olivat joutuneet hänen käsiinsä toisin tavoin kuin hän oli aavistanut. Samaan aikaan, kun Boleslav ratsasti kotiseutuaan kohden, asteli »Mustan Kotkan» perähuoneessa luutnantti Merckel tuimimmasti tuohtuneena edestakaisin.
Viimeisenä seurasi talon poika. Silloin kääntyi herra Merckel vielä kerran ympäri ja huusi juhlallisella äänellä tarjoilupöytää kohden: »Amalia, kaksi pulloa muskottia minulle ja herra luutnantille.»
Ennen kaikkea halusivat schrandenilaiset, luutnantti Merckel etunenässä, että kekkerit olivat vietettävät heidän luonansa. »Miksi niin? Pojat, ne vasta ovat joukkiota nämä samaiset schrandenilaiset. Riemusta aivan poissa nahkoistaan juovat ja hurjistelevat päivät päästään. Aina tallukat taivasta kohden! Miksi niin?
Joka askeleella hän odotti tuhoisan iskun kumahtavan takaapäin; sillä hän oli varma ainoastaan sikäli kuin silmillään saattoi väkijoukkoa hallita. Mutta ei koskematonna hän pääsi ulkoilmaan. Felix Merckel ei enää sattunut hänen tielleen. Koko joukkio johon nyt oli sekottunut vaimoja ja lapsiakin vyöryi hänen perästään.
Hänen toveriensa parvesta pisti ennen muita esiin Felix Merckel, ravintolan isännän poika alhaalta kylästä, oikein aika poika, joka jo kymmenvuotiaana käveli pitkävartisissa saappaissa ja sai ampua maaliin ja joka nyrkkiensä voimalla piti koko koulun kurissa.
Herra Merckel täällä kylässä ottaa taalerin jokaisesta lihanaulasta ja kaupanpäällisiksi haukkuu pataluhaksi.» »Ja oletko tänä yönä kulkenut jalkaisin kuusi peninkulmaa edestakaisin koko kantamus selässäsi?» Kummastellen ja yhä peloissaan katsoi tyttö häneen. »Luulen, että sen tiedätte, herra, olenhan sen jo kerran ennen teille sanonut.»
Felix oli hypähtänyt pystyyn ikäänkuin odottaen suotuisaa silmänräpäystä iskeäkseen nyrkillään entistä ystäväänsä. »Hän on nuori herra parooni, isä», huusi hän helakasti nauraen. Merckel ponnahti kolme pitkää askelta takaperin. Hänen hyväntahtoinen hymynsä kivettyi, hänen lihavat kätensä hapuilivat kellonvitjojen maurilaispäätä ja kouristuivat siihen kiinni. »Saanko puhutella teitä kahdenkesken?»
»Olkaa aina kauniisti, rauhallisia ja isänmaallisia, lapset!» huusi myhäillen vanha Merckel tähystellen vilkkuvilla silmillään tyhjiä haarikoita. Oli tullut yö. Kaksi ruskeankeltaista talikynttilää savusi tarjoilupöydällä tukehuttavan kuumassa, täpötäydessä huoneessa, jonka puolipimeässä kirkasten viikatteiden heijastukset välähtelivät kuten salamat.
Schrandenilaisten täytyi alottaa varhain, jos ennen puoltayötä tahtoivat saada päivätyönsä suoritetuksi; sillä vaikka he olivat iät kaiketkin kapakkaelämää rakastaneet, niin nyt vasta he olivat joutuneet tykkänään pois suunniltaan. Nuori Merckel oli kaikissa juomingeissa esimiehenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät