Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Jos, mylord, voisitte epäillä jotakuta varkaaksi... ehkäpä timantit olisivat vielä saman henkilön käsissä. Malttakaas, malttakaas! sanoi herttua. Ainoa kerta, jolloin olen käyttänyt noita koristeita, oli kuninkaan tanssipidoissa kahdeksan päivää takaperin Windsor'issa. Kreivinna de Winter, jonka kanssa olin vihoin, tuli sovinnoille noissa tanssipidoissa. Tuo sovinto oli kateellisen naisen kosto.
Malttakaas, mitä arvelisitte vänrikin paikasta minun miehistössäni ja omasta komppaniiasta sodan jälkeen? Ah, armollinen herra. Te otatte sen vastaan, eikö niin? Armollinen herra, vastasi d'Artagnan hämillänsä. Kuinka, kieltäydyttekö? huudahti kardinaali hämmästyneenä. Minä olen Hänen Majesteettinsa henkivartiostossa, armollinen herra, eikä minulla ole mitään tyytymättömyyden syytä.
Ihmeen kautta, arvoisa herra, se minun täytyy sanoa, miekanpisto rinnassa, seivästettyäni kreivi de Wardes'in Calais'in tien viereen niinkuin perhosen seinälle. Kas vaan, kas vaan! vai de Wardes'in, kardinaalin miehen, Rochefort'in serkun. Malttakaas, ystäväni, päähäni pistää eräs ajatus. Sanokaa, arvoisa herra. Teidän sijassanne tekisin minä eräällä tavalla. Miten?
Sana prokuraattori herätti Porthoksen. Malttakaas, minun johtuu mieleeni eräs keino, sanoi hän. Siinä on jo jotakin; minulla ei ole keinon vilahdustakaan, sanoi kylmästi Athos; mutta d'Artagnan, hyvät herrat, on tullut vallan hupsuksi siitä ilosta, että vastaisuudessa saa kuulua meidän joukkoomme. Tuhat livre'ä! minun täytyy tunnustaa, että minä puolestani jo yksin tarvitsen kaksi tuhatta.
Epäilemättä; siinä on vaan yksi haitta: Bonacieux tunnetaan Louvressa ja hänet päästetään sinne sisään, vaan teitä ei tunneta, ja teiltä suljetaan portti. Malttakaas! sanoi d'Artagnan, teillä on varmaan jossakin porttiluukussa portinvartija, joka on teidän ystävyydessänne ja joka lunnassanan kuultuansa... Rouva Bonacieux silmäsi terävästi nuorta miestä.
Oh, minä tunnen tämän seudun erinomaisen hyvin. Tekö? Milloin te olette olleet täällä? Minä olen täällä saanut kasvatukseni. Todella? Näettekös, siitä on toki jotakin hyvää, että on saanut kasvatuksensa jossakin. Missä odotatte siis minua? Malttakaas hetkinen; no niin, nyt tiedän, Armentières'issä. Mikä paikka on Armentières?
Hänen veljensä, herra pormestari, on se pieni kyttyräselkäinen suutari, joka ennen asui Penslinissä, mutta muutti Neu-Brandenburgiin ja nai herra Kählertin tyttären. Malttakaas, siitä on nyt noin seitsemän vuotta. Ei malttakaas kahdeksan vuotta! Ei, kyllä se sentään on seitsemän vuotta..." "No", keskeytti häntä pormestari, "mitä se kuuluu tähän asiaan?
Omassa nimessäni myös, sanoi rouva Bonacieux liikutuksissaan, omassa nimessäni myös pyydän samaa. Mutta malttakaas, minusta näyttää kuin he puhuisivat minusta. D'Artagnan lähestyi ikkunaa ja rupesi kuuntelemaan. Herra Bonacieux aukasi ovensa ja nähden huoneen tyhjäksi palasi hän vaippamiehen luokse, jonka hän oli hetkiseksi jättänyt yksinään. Hän on mennyt, sanoi hän, hän on palannut Louvreen.
Malttakaas! Pari piirrettä vielä. Kas näin. Tunnetteko nyt?" Anni punastui. "Kuka teille on antanut luvan piirustella minun muotokuviani?" sanoi hän hyvin äkäisenä. Voi neitosia, voi ihmeellisiä olentoja!
Tänään seison minä morsiamena, vaan kyllähän tulee kerran teidänkin vuoronne. Mutta malttakaas vähän! kohta tulee soitantoa, ja silloin syntyy siitä toinen elämä." Kotvasen kuluttua saapuivat todellakin luvatut soittoniekat, pari rivakkaa renkiä, joista toinen soitti viulua ja toinen puhalsi klarinettia. Ja nyt syntyi todellakin toinen elämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät