Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Jakobsson purskahti nauruun. "Ha! ha! ha! Kylläpä sinä vielä olet sama Pertti Månsson kuin ennenkin ja minä rupean uskomaan, että p le meni sinuhun muutamaksi hetkeksi, mutta että hän nyt taas luopuu sinusta!" lausui hän pilkaten. "Kuinka sen asian lieneekin laita, siitä en huoli päättää; se vaan on varma että jätän kaiken kunnian tästä yrityksestä sinulle.
Tukholman kaupungissa ei siihen aikaan tämä tapahtui vuonna 1650 yleisesti löytynyt leveitä katuja; tämä katu, jota myöten Jakobsson ja Månsson kulkivat tullaksensa Norrbro nimiselle sillalle oli mitä kapeimpia. Kerjäläiset huusivat vaikeroiden: "Antakaa meille Vapahtajamme armahtavaisuuden tähden roponen!
Huomattuansa toverinsa seisovan aivan hänen selkänsä takana lausui hän hänelle: "Nyt on meidän aika lähteä." "Lähtekäämme vaan. Tässä todella onkin oikein pirullinen ahdinko!" vastasi Pertti Månsson. "Ole siis valmiina seuraamaan minua" sanoi Jakobsson ja ojensi käsivartensa niitä käyttääkseen muurinmurtajina.
"Hm" jupisi Pertti Månsson äänellä, joka selvästi todisti, ett'ei hän luottanut Jakobsson'in tulevaisuuden toiveisin. Samassa he poikkesivat eräälle sivukadulle ja pysähtyivät, muutamia satoja askeleita sitä pitkin käytyänsä, erään ikivanhan, kaksikerroksisen kivestä tehdyn talon edustalle. Kadun puolella olevat puolipyöreät kiviportaat osoittivat, että huoneuksen alikerrassa löytyi kauppapuoti.
"Kuka olisi uskonut sinun saavan tälläisiä urostöitä aikaan!" huudahti Jakobsson uudestaan. "Suo minulle anteeksi, hyvä Pertti Månsson, että olen pitänyt toimeliaisuuttasi ja pontevuuttasi liian huonossa arvossa! Tästä lähtien en kunnioita näitä omaisuuksia kenessäkään niin suuressa määrässä kuin sinussa. Terävän järkes kautta olet yksin toimittanut enemmän kuin me kaikki muut yhteensä."
Minä olen nähnyt hänen kerran taikka kaksi kirkossa; hän on ihmetyttävän kaunis, milt'ei yhtä kaunis kuin Ebba Sparre." "Rikkaimpana kaikista tämän kaupungin nuorista naisista hän kumminkin on pidettävä, sillä hän on isänsä ainoa lapsi ja perillinen" sanoi Jakobsson. "Kaiketi on hänen isänsä nuo määrättömät aarteensa voittanut sodassa" arveli Pertti Månsson. "Niin on.
"En ole mikään uhkarohkea uskalikko niinkuin sinä, mutta muuten on minulla rohkeutta kylläksi niin paljon kuin tarvitsenkin!" vastasi Pertti Månsson jyrkästi. "Sinä olet hyvin itsekäs", jatkoi Jakobsson leikillisesti, "sillä et ajattele, ett'ei siinä ole kylläksi, jos on rohkeutta kyllin omiksi tarpeiksi, vaan sitä täytyy olla vähän yli tarpeenkin lähimmäisensä varalta".
Niin ihmeenä, todellisena ihmetyönä tätä pidän, jos kuinka asiaa mietin! Mutta sanoppas Herran nimessä, mitenkä olet käyttäinnyt?" "Minä olen ottanut rahan ja viinan paholaishenget avukseni sanoi Pertti Månsson Sitä paitsi on onni ollut minulle erittäin suosiollinen.
Yksin Pertti Månsson pani jyrkän vastalauseen hänelle määrättyyn tehtävään. Hän vannoi kautta Jumalan ja kaikkein pyhäin, että hän oli ihka mahdoton sellaiseen toimeen. Mutta hänen valansa ja vakuuttamisensa nostattivat vaan naurua ja ivaa läsn'olijoissa. Pertti Månsson parka sai siinä pitkissä kulauksissa niellä mitä ilkeimpiä kokkapuheita. Vihdoin piti Jakobsson pitkän kehoituspuheenkin hänelle.
"Jos vaara olisi vieläkin vähempi, kuin sen nyt kuvaat olevan, jos vankilassa ei löytyiskään parempaa vartiaa kuin yksi ainoa pieni hiiri, jonka suun me tukitsisimme pumpulilla sittenkuin ensin olisimme sitoneet sen jalat ja lävistäneet siltä silmät puhki, en sittenkään ottaisi mitään tämän enempää tässä asiassa tehdäkseni!" vakuutti Pertti Månsson vakaalla totisuudella.
Päivän Sana
Muut Etsivät