Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
V. 1861 hän meni avioliittoon talollisen tyttären Kustaava Siikströmin kanssa, jonka kanssa hänellä on useampia lapsia. Nuorempana ollessansa kirjoitteli Opatti Lyytinen sekä runoja että lauluja, joita on painettuna Suomettaressa 1855 ja 1856 y.m., ja on joku runopätkä myöhempinäkin aikoina julkaistu Kuopiossa ilmestyvässä "Savo" lehdessä.
Pentti Lyytinen on tuotteliaimpia Suomalaisia kansanrunoilioita, häneltä löytyy melkoinen joukko sekä runoja vanhalla runomitalla että uudemmanmuotoisia lauluja ja virsiä. Luonteeltaan oli hän hilpeä ja leikillinen. "Ken vaan Rautalammilla on käynyt, ei ole voinut olla huomaamatta Pentti Lyytistä, Toholahden keskievarin pientä, lystiä isäntää. Ukko on näöltään eriskummallinen.
Runoelmissaan, joita usein kirjoittaa virsikirjan runomittoihin, ilmoitaksen sama leikillisyys ja vähän teeskelty lapsellisuus kuin ukon luonteessakin." Pentti Lyytinen syntyi Rautalammilla 18 p. tammik. 1783; vanhemmat olivat talollinen Olli Lyytinen ja hänen vaimonsa Katri Konttinen. Kolmenkymmen-vuotisena tuli hän kotivävyksi Toholahden keskievaritaloon, jonka sitten peri omaksensa.
Hosianna hänelle Iloisesti laulamme. Hän on ylempänä mainitun runoniekan Pentti Lyytisen veljenpoika ja siis laulajasukua; hänen vanhempansa olivat talollinen Juhani Lyytinen ja tämän vaimo Eeva Kanninen. Nykyänsä hän maanviljeliänä elää omistamallansa Pentinmäen tilalla mainitussa syntymäkylässään.
Syntyi Rautalammilla 18/1 1783. Tuli kotivävyksi Toholahden kestikievaritaloon, jonka sitten peri omaksensa. Hän kuoli ijäkkäänä 20/2 1871. Lyytinen on kirjoittanut suuren joukon runoja, joista laajin ja tunnetuin on tässä seuraava »Kestikievarin virasta.» Jos on viljoa virassa, Jos on myötä mynttiäkin; Niin on piikit pistäväiset, Viran vieressä vihaiset.
Muista hänen aikalaisistaan mainittakoot vielä Pentti Lyytinen, Pietari Makkonen, Olli Kymäläinen ja Antti Puhakka, kaikki, samoin kuin Paavo Korhonen, savolaisella alueella syntyneitä. Heidänkään kirjallista merkitystään ei ole vähäksi arvattava. Hekin valmistavat tietä suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. Kansallinen tiede.
Hän kuoli vasta 26 p. helmik. 1871. Lyytinen osasi itse kirjoittaa, jopa kirjoitti paremmin ja kauniimmin, kuin useimmat talonpoikaiset miehet siihen aikaan, joka seikka sekin epäilemättä vaikutti että häneltä on niin paljon runoja säilynyt. Suom. Kirjallisuuden Seuran kirjastossa säilytetään niitä suuri joukko omakätisiäkin v. Beckerin, Krohnin y.m. kokoelmissa.
Vielä veisaa pieni Pentti, Lyytinen vain lystiksensä, Laitteleepi laulujansa Toimen miesi Toholahessa. Vaan nyt toivoisin toella Nuorempia astuvaksi, Runotyöllen tottuvaksi, Ett'ei laulut loppuneisi, Runot varsin vanheneisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät