Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ja Pascalilla oli uskallusta. Merkillistä uskallusta mielipiteittensä julkilausumisessa. Henkensä kaupalla sanoivat Tolstoi, Luther ja Pascal vakaumuksensa julki ja lausuivat sen niin painokkaasti, että se on omansa viemään tunnonrauhan meidänkin päivien eläjiltä. Uskallammeko me sanoa julki sisimmän sanottavamme?
Tosin T:ri Luther sanoo, että jos hän tahtoisi etsiä kuuliaista vaimoa, täytyisi hänen veistää semmoinen kivestä.
Se oli meidän vanha ystävämme Martin Luther, mutta näytti siltä, kuin meidän Lutherimme olisi palannut luoksemme jostakin taivaan asunnosta; semmoinen rauha ja ylennys asui kaikissa, mitä hän sanoi. Tapaus erittäin kummastutti minua. Hänen rohkeutensa ei ollut mikään voimakkaan luonnon ponnistus. Hän luotti vaan Jumalaan eikä todellakaan pelännyt mitään. Ja nyt hän on mennyt.
Meille oli muutamille jo luvattu paikka, ja useimmat meistä toivoivat suuria tulevaisuudelta; näky-ala oli sitä loistavampi, mitä vähemmän rajoitettu. Martin Luther ei ottanut arvellaksensa mitään tulevasta toimenlaadustansa; mutta se ei ihmeyttänyt meitä ketään.
Ja T:ri Luther piti saarnan tämän lupauksen johdosta: "jotka ovat nukkuneet Jesuksessa, on Jumala kanssansa ottava", joka totisesti tekee, ettei tarvitse rukoilla niille lepoa, jotka niin nukkuvat. Greeta kysyi minulta illalla, mitä tämä virsi tarkoitti: Mä riemuin rauhass' ehdin pois. Minä vastasin hänelle, että se oli ruhtinaan sielu, joka näin erosi täältä.
Tässä Lutherin syntymätalossa löytyy vielä moniaita muistoja hänestä, esim. yksi hänen käyttämänsä pöytä, hänen kirjoittamiansa kirjeitä, jotka ovat vielä siinä kunnossa, että niitä voipi lukea, muutamia Lutherin aikuisia maalauksia y.m. Jäljellä on Eisleben'issä vielä sekin talo, missä Luther 18 p. Helmikuuta 1546 kuoli. Ja vanhassa n.s.
"Hän oli oppinut, Jumalan hengen valaisema mies, joka Saksanmaalla nousi katoolisen kirkon suuria erehdyksiä vastustamaan. Hän väitti muun muassa, että Pyhä Raamattu on oleva meidän ainoa opettajamme uskon asioissa. Katolinen kirkko ei sallinut kansan edes lukeakaan Raamattua, mutta Luther käänsi sen saksan kielelle ja vaati, että kaiken kansan tuli itse oppia sitä lukemaan.
Onko todella mahdollista, että Jumala on mielissänsä, kun luotamme Häneen mielissänsä, kun rukoilemme, ainoastaan sentähden, että Hän rakastaa meitä? Onko siinä todella perää, mitä T:ri Luther sanoo, että rakkaus on meidän suuri ansiomme; ja että me miellytämme Jumalaa paraiten sillä, että olemme hyviä toisillemme, juuri sentähden, että tämä on kaikkein enemmän Hänen luontonsa mukaan?
"Se on soveliasta, että minä suren semmoista isää", kirjoittaa Luther, "joka otsansa hiessä on kouluttanut ja kasvattanut minut ja tehnyt minut siksi, mitä olen." Asia koski häntä kipeästi, varsinkin kuin hän ei saanut olla isänsä tykönä hänen viime hetkellänsä; vaikka hän kiittää Jumalaa, että isä eli näinä valon aikoina ja meni pois lujana uskossansa Kristukseen.
Herra, joka antoi Pietarille anteeksi, tietää, kummoinen kumpikin on; kuka on arka oppilas ja kuka Hänen vihollistensa pelkurimainen ystävä. Mutta ihmisten silmällä on tätä mielestäni mahdoton eroittaa. Minä tahtoisin mieluisammin olla Luther Wormsin valtiopäivillä ja anatheman ja pannan alainen, kuin kumpikaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät