United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Espanjan soturit ja heidän yltiöpäinen päällikkönsä luottivat lujasti suojeluspyhänsä apuun ja kävivät tappeluun varmalla voiton toivolla.
Ravintolassa olevat indianit, jotka tiesivät olevansa turvallisessa paikassa, kuuntelivat tarkkaan Sambon puhetta: häneen luottivat ne kokonaan. "Mitä uutisia voi Sambo kertoa Martin Pazista?" kysyi muuan indiani. "Ei mitään. Onko hän kuollut vai elääkö hän?... Ainoastaan suuri henki sen tietää.
Anni ei pitänyt heistä mitään lukua, ja he puolestansa luottivat erittäin Lentsiin ja lausuivat jonkinmoista ilahuttavaa mielihyväänsä siitä, että nyt oli yksi kellosepistäkin tullut Leijonan isännän vävyksi. Moni tästä toivoi kohtuullisempaa kohtelua Leijonan isännän puolelta, toiset kysyivät suoraan, aikoiko Lents nyt luopua ammatistansa ja ruveta ravintolan pitäjäksi ja kauppiaaksi.
Muistakaamme, että jos ei ne olleet Abrahamin oikeita lapsia, jotka luottivat omaan vanhurskauteensa, niin emme me myös kaikki ole kristityitä, jotka kannamme kristityn nimeä, jos emme koeta olla Herramme ja Vapahtajamme kaltaisia sydämen laupeudessa ja puhtaudessa. Tieto Jotapatan valloittamisesta ja asukasten teloittamisesta saapui pyhäpäivänä synnyttäen alakuloisuutta ja häiriötä kaupungissa.
Sen juuri iski kiinni kallioon ja sen varjossa kansa nyt asuu. He luottivat omaan tahtoonsa, mutta luottivat niin, että se kävi kaikkivaltiaaksi.
Tallien ja Yhdeksännen Thermidorin miehet luottivat meihin, koska Robespierre, Couthon ja St. Just olivat meitä epäilleet. Samoin kuin meitä oli vangittu epäsäännöllisesti, niin meitä vapautettiin epäsäännöllisesti. Kun sisareni ja minun vuoto tuli, ei meitä tutkittu viittä minuuttiakaan.
Mattu oli levoton, mutta miehet olivat huoletta; he luottivat itseensä sekä pyssyihinsä. Siitä he kuitenkin saivat rangaistuksen. Kerran yöllä he heräsivät karjan hätääntyneeseen mölinään ja Rakin vimmattuun haukuntaan. Syöstiin ulos, mutta tultiin liian myöhään karhu oli tappanut pukin.
Niin totta auttakoon minua Jumala ja Pyhä Johannes!" Läsnä-olevien rinnasta pääsi puoleksi hillitty huudahdus, joka osoitti kuinka hartaat he olivat tälle asialle ja kuinka lujasti he nyt sen menestykseen luottivat.
Hänen hiljainen toivonsa oli, että pikku, teräväkielinen rouva Scharfenberg rohkenisi näyttäytyä herrojen huoneen ovella. Mutta sitä iltaapa kesti; toiset rouvat varmaankin puolestaan luottivat häneen!... Hän viittasi Inger-Johannalle. "Etkö sinä voi mennä sisään!" kuiskasi hän, "muistuttamaan isälle että jo olisi aika lähteä; ... mutta ainoastaan niinkuin omasta puolestasi!"
Eikö kukaan osaa tielle? kysyi hän rukoilevasti toisilta. Olemmeko eksyneet? Olemme... No, tee se sylkikonsti! sanoi joku sillä äänellä, että hätäkö oli, kun on semmoinen konsti. Ja siihen luottivat toisetkin. Ulla epäröi. Mikäs oli sen avulla löytää silloin, kun hän tiesi tien. Mutta kuitenkin hän vähän kuin toivoi nytkin ja koetti. Sylki pirskahti kahtaalle, yhtä suuri osa kummallekin päin.