Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Stanley vietti Livingstonen tykönä joulun ja vielä jonkun aikaa eteenpäin; helmikuussa 1872 lähti Stanley palausmatkalle ja Livingstone seurasi häntä Tabora nimiseen suurempaan kylään, johon Stanley oli tulomatkallansa jättänyt suurimman osan tavaroistansa ja aseistansa. Nämä jätti hän nyt Livingstonelle, joka jäi vielä Afrikaan, ja lähti itse takaisin Sansibariin, palataksensa Englantiin.
Makololojen maassa viipyi Livingstone kuukauden ajan, jonka kuluttua hän lähti hallitsijan Sekeletun kanssa Liambey-virtaa myöten ylöspäin Sesheke nimiseen suureen kylään, joka on vähän matkaa ylempänä Tshobe- ja Liambey virtojen yhdyntäpaikkaa. Täältä lähti Sekeletu, Livingstone seurassaan ylöspäin virtaa myöten.
Asukkaat sanovat tuollaista pyydystä "hopo'ksi". Livingstone eleli tämän kansan keskuudessa vuoteen 1852 saakka, jolloin ankara kuivuus, joka uhkasi tehdä nälänhädän koko seudulle, pakoitti Sitshelin muuttamaan heimokuntansa kanssa asuinsijaa Kolobeng-nimisen virran rannalle noin 40 engl. peninkulmaa sen entisestä asuinpaikasta.
Siellä hän näki vanhan harmaapartaisen arapialaisen nimeltä Mohammed ben Sali, jonka Kasembe oli ottanut vangiksi epäluulon alaisena. Livingstone vaikutti, että hän päästettiin vapaaksi, mutta sai sitä kyllä jäljestäpäin katua, sillä tämä palkitsi hyvän työn pahalla ja vietteli Livingstonen palvelijat, jotka kaikki paitsi kahta hylkäsivät isäntänsä ja menivät tuon arapialaisen palvelukseen.
Ystäviltänsä Philomela-laivalla sai Livingstone uuden oivallisen teltan, jonka he olivat hänelle valmistaneet purjekankaasta. Häntä seurasi pitkän matkaa hänen ystävällinen isäntänsä ja kansalaisensa h:ra Gabriel, joka väsymättömällä huolenpidollaan Livingstonesta sekä antelijaisuudellaan Makololoja kohtaan oli tullut heille kaikille rakkaaksi.
Todistaakseni kuinka vähän nyt vanhasta kauhistuksestani välitän, olen tullut Ashendelliin juuri sillä vuoden ajalla, jolloin Honor Livingstone itsensä surmasi huomenna on hänen kuolinpäivänsä. Niin minä otan viholliseni kurkusta kiinni ja kuristan hänen! Tuollaiset luuletellut taudit eivät kestä järkähtämättömän tahdon ponnistuksia.
Livingstone sanoo nähneensä tuuman pituisen hyönteisen, joka on pitkäsäärinen ja lentelee vilkkaasti ympäri joskus laskeutuen maahan. Tämä on tavallansa verenhimoinen tiikeri, sillä se syöksee tsetsen ja muidenkin kärpästen kimppuun, tappaa otuksensa, imee niistä veren ja heittää kuolleet ruumiit syrjään.
Kun Livingstone huomasi Bekotanin haluttomuuden seurata häntä, vei hän tämän Mpondan luo, ja siellä tuli ilmi, että Bekotani oli puhunut valhetta. Livingstone jätti tuon vastahakoisen seuralaisen Mpondan luo saatuansa kuitenkin ensin vakuutuksen, ettei häntä pahoin kohdeltaisi varusti hänet vaatteilla ja helmillä, kunnes hänen "suuri veljensä" tulisi häntä vastaanottamaan.
Tällä toisella matkallansa Niassa-järvelle erosi Livingstone tovereistansa ja kulki kauemmaksi länteenpäin järven rantaseuduilta, mutta hänen täytyi viimein palata kun hän kohtasi varsin vihamielisiä asukkaita noilla ylämailla.
Koko palausmatkalla Linyantiin puhuivat Makololot hänestä suurella kunnioituksella. Kaikkialla Portukalilaisten alueella vastaanotettiin Livingstone seuralaisineen suurella vierasvaraisuudella ja hän kehuukin sekä maata että kansaa suuresti.
Päivän Sana
Muut Etsivät