Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan ja kädessä hänellä oli valtikka. Mutta vaikka hän olikin näin komeasti puettu, niin hänen kasvojensa ilme oli tuskallinen, ikäänkuin joku suuri suru olisi häntä vaivannut. Sulttaani tervehti häntä syvään kumartaen, mutta mies ei liikahtanut paikaltaan, vastasi vain tervehdykseen ystävällisellä päännyökkäyksellä.
Yöt läpeensä kierittelihe hän rauhatonna vuoteellaan. Regina ei liikahtanut nurkassaan. Hän näytti sikeästi nukkuneen samassa kuin heittäytyi vuoteelleen. Mutta hän hengitti hiljaa ja lyhyeen, ja tuontuostakin katkaisi hänen hengityksensä syvä, ähkäisevä huokaus. Valvoiko kenties hänkin? Kuunteliko hänkin Niin koitti vihdoin päivä, jona Boleslavin kohtalo oli ratkaistava.
Itse hän ei kuitenkaan saanut sanottavasti kauneista laitoksistaan nauttia, sillä huonon terveytensä tähden sulkeutui hän huoneisiinsa jo ensimäisten koleiden syksypäivien tultua eikä niistä ulkosalle liikahtanut ennenkuin kesä jälleen täydessä ihanuudessaan kukoisti.
Thorbjörn astui jäljessä ja teki, miten isä. Tämä tervehti nyt Synnöveä, ja nosti silmänsä häneen. Tyttö niinikään katsoi tervehtijätä ja: "Kiitos viimeisestä!" jäi lausumatta. Thorbjörn lähestyi samassa; ei hän mitään virkkanut, enempää kuin tyttökään, he ottivat toisiansa kädestä, mutta löyhästi, ei kumpainenkaan toista silmännyt, ei kumpainenkaan paikaltaan liikahtanut.
Jeanne ällistyi tästä, aivan kuin hän olisi saanut iskun päähänsä ja samassa tuntui hänestä kuin jotakin hänen sisässään olisi liikahtanut. Sitten oli hän hiljaa eikä edes kuullut, mitä hänelle sanottiin, vaipuen kokonaan ajatuksiinsa. Yöllä hän ei voinut nukkuakaan.
Mutta hän ei vastannut mitään, osoitti vain käsien liikkeillä, että hän halusi päästä puron yli. "Mies näytti hyvin vanhalta ja heikolta, ja arvelin siis, että hän todellakin oli avun tarpeessa. Otin hänet selkääni ja kaahlasin hänen kanssaan puron poikki. Tultuani toiselle rannalle käskin hänen irrottaa kätensä kaulastani ja aioin asettaa hänet maahan. Mutta tämäpä ei liikahtanut paikoiltaan.
Suloinen, lämpöinen yöilma hiipi hiljaa minua vastaan tuskin huomattavasti hengähdellen; ei pieninkään lehti liikahtanut, ei kuiskauksellaan keskeyttänyt kuolon hiljaisuutta.
Kukkuisit nyt, niin että vieraatkin kuulisivat. Annapas leipäkori tänne, Elli! Mutta Elli ei liikahtanut. Elli, anna isälle leipäkori, sanoi äiti. Mutta Elli tuijotti jäykästi eteensä tyhjälle lautaselle. Elli...?~ mitä tämä merkitsee? Mene ulos, Elli! käski äiti ja työnsi leipäkorin isälle.
Hän luuli ensiksi ihmisen nukkuvan, jonka tähden hän rykäsi, muka herättääksensä nukkunutta, vaan kun vaimo ei herännyt eikä liikahtanut, käveli hän likemmäksi, näki verta vaimon vierellä ja huusi matkakumppaneitansa, jotka olivat seisahtuneet vähän matkan päähän odottamaan Paavoa. Kumppanit saapuivat pian paikalle ja nyt tuli selville että vaimo makasi kuollunna verissänsä, iso puukko vieressä.
Matti odotti, että kapteeni tekisi, niinkuin hän oli käskenyt, mutta kun kapteeni ei liikahtanut, kertoi hän kovemmalla äänellä; "Päästäkää minua kamariinne, minulla on teille tärkeää sanottavaa". Nyt liikkui kapteeni. Hän viittasi sormellaan ovea ja astui sitten ulos toiseen kamariin, siihen missä viimeksi näimme patroni Kaarle vainaan nuoren pojan nukkuvan yönä, jona hänen isänsä kuoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät