Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. syyskuuta 2025
Mitä se lienee ollut, sitä en osannut itsellenikään selittää, mutta minä en olisi silloin tahtonut parantua, vaan tulla yhä kipeämmäksi, niin huonoksi sairaaksi, kuin alustakin olin ollut, etten jaksaisi liikahtaakaan ja että hänen olisi pitänyt tulla minua kädellään pääni alta auttamaan. Ikäni olisin halunnut sairastaa, jos sillä olisin saanut hänet minua hoitamaan ja luonani pysymään.
Näin kului hetkinen ennenkuin Gunhilda uskalsi edes liikahtaakaan; vihdoin koetti hän josko hänellä olisi enää voimiakaan liikkua, ja niin hapuroihe hän seisoalleen.
Taivaanranta alkaa ruskottaa ja kipunat vaalenevat. Kuun hopeankalpea neljännes kuvastuu tyyneen veteen läntiseltä taivaalta. Vedet kapenevat ja korkeat mäkiset rannat kohoavat kahden puolen melkein epäluonnollisen isoina tässä omituisessa kuun ja kaukaa koittavan päivän sekavassa valaistuksessa. En uskalla liikahtaakaan, pelkään häiritä häntä.
Puoli palaneet kynttilät häilyivät vedossa, niin että välistä oli melkein pimeä. Lakkaamatta tanssittiin, vaikka lattialla tuskin oli tilaa liikahtaakaan. Tytöt nauroivat ja rengit tunkeilivat, päästäksensä esiin, ja ikkunoilla istuivat ukot, tultuaan alas vinniltä, poltellen piippua ja nauraen. Mutta kyökissä istuivat vaimot kahvipannun ympärillä.
Se hänen oma lukemisensa oli semmoista, että piti joka päivä kotona oppia määrätty määränsä ulkoa, ja joka ei osannut, sen piti lukea erikseen uudelleen, ettei mitään unohtuisi. Ennenkuin kaikki osasi ulkoa, niinkuin katkismuksen, ei saanut liikahtaakaan pöytänsä nurkalta minnekään.
Hän ei tohtinut liikahtaakaan, jottei herättäisi pikku Mariaa. Hän piti huolta, että koko peitto jäi lapsen osalle. Hänen jäseniään särki, hänen oli vilu ja hän tunsikin sen hyvin, mutta mielisuosion ja kunnian osotuksena. Hän ei ajatellut, mutta kuitenkin tuli ajatuksia, epämääräisiä, valoisia kuvia, jotka liittyivät toisiinsa ja tekivät pimeyden eläväksi kuin pikku linnut metsässä.
"Missään tapauksessa en minä ole kuullut sanaakaan siitä", vastasi Constance kylmästi. "Jos hän olisi pyytänyt minulta sellaista, niin kuinka minä silloin olisin voinut liikahtaakaan paikastani?" Ja hän kääntyi kassanhoitajaan sekä katsoi häntä rohkeasti silmiin. "Ajatelkaa asiaa, Morange. Te juoksitte alas kuin hullu, ette sanonut minulle mitään, ja minä jatkoin matkaani."
Ja hän kuvitteli, että muut nauraisivat yhtä paljon... Mutta äiti vihastui niin, ettei ollut saada ääneen ensiksi... Tyttö! sinä! ... heti paikalla alas! ... nouse heti istumaan! ... et saa liikahtaakaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät