United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei sanonut sanaakaan, vaan jokainen jäntere oli taisteluvalmiina. Kun koiran ulvonta kuului kovemmin suolta, niin hän meni ja työnsi oven auki. "Elä laske koiraa sisälle!" huusi Lesage kuolemantuskassa. "Oletko tyhmä! Ainoa keinomme on tappaa koira." "Vaan sitä on joku taluttamassa." "Siinä tapauksessa ei meitä voi mikään pelastaa.
Kädet ristissä toisen polven ympäri hän keinui pitkäveteisesti, ja minä huomasin, että hänen leukapielensä kävivät tahdinmukaisesti aivan kuin kalan kituset. Hänen vieressään seisoi Lesage kasvot kalpeina ja kiiltävinä hiestä, ja alahuuli vapisi kauhusta.
Hänen kasvojensa ilmeistä ei saanut mitään selvää, kun hän oli niin partanen, vaan hänen mustat silmänsä katselivat kamalan kysyvästi vuoroon minua, vuoroon toisia. Jos he olivat tuomareita, niin oli selvä asia, kuka heistä oli oleva pyöveli. "Mistä hän tuli? Miten hän tiesi kätköpaikan?" kysyi hän laihalta mieheltä. "Kun hän tuli, niin minä luulin häntä teiksi", vastasi Lesage.
Minä mielelläni uhraisin vasemman käteni saadakseni kuristaa oikealla kurkusta. Siitä mitä kuulin keskustelustanne keisarin kanssa, syntyi minussa toivo, että te voisitte auttaa." Hän epäili. Minä näin, että hänen naissydämmensä vastusti ihmisen jättämistä gillotinille. "Toussac tai Lesage", sanoi Savary. "Niin, se on hänen ainoa pelastuksensa", sammalsi Sibylle.
Minua hämmästytti nähdessäni, miten serkkuni rakasti tätä heikkoa miestä, vaikka se olikin luonnollinen seuraus omituisesta luonnonlaista, joka vetää vastakkaisia luonteita toisiinsa. "Jumalan nimessä, sire! Te rakastatte äitiänne, ja sen rakkauden nimessä minä pyydän, säästäkää Lesage!" ja serkkuni melkein pyörryksissä kumartui keisarin jalkoihin.
Jumalan nimessä, sanokaa, mitä hänestä tiedätte." "Onko hänen nimensä Lesage?" "On, on... Lucien Lesage." "Minä ... minä olen hänet nähnyt", sammalsin minä. "Te olette nähnyt hänet! Ja te tulitte Ranskaan eilen illalla! Missä hänen näitte? Mitä hänelle on tapahtunut?" Hän tarttui minua kalvosesta kiinni levottomana. Oli julmaa sanoa hänelle, vaan minusta oli vielä julmempaa olla ääneti.
"Ei se ollut mitään", sanoi Lesage lopuksi nauraen hermostuneesti. "Myrsky väliin synnyttää kummallisia ääniä." "En minä mitään kuullut", sanoi Toussac. "Hiljaa", huusi toinen. "Taas kuului." Kova kasvava melu kuului myrskyn seasta, sellainen raivoisa ääni, joka kuului syvältä alhaalta ja kimeni teräväksi ulvonnaksi. "Koira!" "Verikoira!"
Se oli Rousseaun "Contrat social" oivallista lukemista, vaan sellaista ei juuri luulisi kauppiaan kulettavan mukanaan, kun hän lähtee tapaamaan salakulettajia. Alkulehdellä oli kirjoitettu "Lucien Lesage" ja sen alle naisen käsialalla "Lucienille Sibylleltä". Tämän kauniin nuorukaisen nimi siis oli Lesage. Nyt minulla oli saatava selville, mitä hän oli kätkenyt takkaan.