Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Hän tuli siis yht'äkkiä huvitetuksi maataloudesta, puhui karjanhoidosta ja maanviljelyksestä ja tahtoi tuota onnetointa pehtooria antaman itsellensä opetusta kyntämisessä ja salaojituksessa, ja sill'aikaa kuin pehtoori puhui, lepäsi hänen silmänsä niin leppeästi tämän ruskeilla kasvoilla, että tämä joutui tykkänään haltioihinsa.
Hän herkesi työstänsä, kun minä tulin sisään, koetteli keppiä kädellään ja huiskutti sitä ilmassa. "Minä sanon sinulle, Clara," lausui Mr. Murdstone, "että minä itse usein sain selkääni". "Sai kyllä; tietysti", arveli Miss Murdstone. "Kaiketi, rakas Jane'ni", vastasi äitini leppeästi. "Mutta mutta luuletteko, että se teki Edvardin hyvää?" "Luuletko, että se teki Edvardin pahaa, Clara?" kysyi Mr.
Ja sittenkin tämä Buddenbrock kirjoittaa, että kaikki on oivallisessa kunnossa. Buddenbrock. Mitä hyötyä olisi vaivata hallitusta asioilla, joita kuitenkaan ei voida muuttaa? Sprengtport. Mitä sitten koko puolustuksesta. Parasta on heittää Suomi oman onnensa nojaan. Siihen ei vastannut kukaan, mutta katkaistaksensa vaitioloa kysyi vihdoin Buddenbrock leppeästi: Ensikertaako täällä taistellaan?
Onko hän mieletön, niinkuin minä, kun hän näin leikitsee tuhon kanssa?" "Herrani", Honain lausui lähestyen ja pannen leppeästi kätensä vangin olkapäälle, "hillitse intosi. Sinulla on muutamia uskollisia ystäviä, jotka mielellänsä tahtoisivat levollisesti keskustella sinun onnestasi." "Onnestasi! Hän pilkkaa minua." "Minä rukoilen sinua, herrani, rauhoitu.
»Yksi kerrallaan», hän toisti leppeästi. »Sallikaa minun vastata eversti Van Gilbertille. Sen jälkeen toiset saavat hyökätä kimppuuni, mutta yksitellen, muistakaa se. Tämä ei ole mikään katukokous tai jalkapallokenttä.» »Mitä teihin tulee», hän jatkoi kääntyen eversti Van Gilbertin puoleen, »te ette ole vastannut mihinkään, mitä minä sanoin.
Mutta Jeanne jatkoi leppeästi: Minkäs sille voi, lapseni? Ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Olethan leski myöskin, vai? Ja tuskasta väräjävällä äänellä jatkoi hän: Onko sinulla muita ... muita lapsia? Ei, rouva. Entä hän, poikasi, ... mikä hän nyt on? Oletko tyytyväinen? Kyll', rouva, hän on kovast' työteliäs poika.
Myöskin Leo nousi, lähestyi äitiä, suuteli häntä sydämellisesti, ja sanoi hiljaisella äänellä: "siunaa minua, äiti!" "Mutta mikä sinun on, Leo?" vastasi äiti leppeästi, ja syleili hartaasti rakastettua poikaansa. "Sinä salaat varmaan, Leo, minulta jotain, joka sinua vaivaa." "Niin, äiti," vastasi Leo "joka minua vaivaa, mutta myöskin ilahuttaa.
"Kiitoksia, Sir", vastasi Uriah, siihen uuteen kysyjään katsahtaen, josta ääni lähti, "se oli eilen sitkeämpää, kuin olisin suonut; mutta minun on velvollisuus tyytyä siihen. Minä olen tehnyt monta mielettömyyden työtä, gentlemanit", lausui Uriah ja katsoi ympärillensä, leppeästi hymyillen, "ja minun tulee nureksimatta kestää seurauksia".
"Ja minä rupean kuunteliaksi", lausui Helena leppeästi. Imettäjä katsahti ylös tutkistellen. Kummasteleva ja suuri uuteliaisuus näkyi hänen silmissään. "Minä olen Markolta kuullut niin paljon sinun kertomuksistasi", sanoi Helena ystävällisesti, "että minua haluttaa kuulla vielä enemmän.
Sinä rakastat minua... Se hyvä! Sinä olet vähintäinkin neljäskolmatta, joka minulle on samaa sanonut. Aina samaa, samaa, niin leppeästi, niin hellästi: «Minä rakastan sinua!« Maria nauroi ja katseli Johannesta, joka vaaleana seisoi hänen vieressään. Jos olisi Johannes tuntenut Marian, niinkuin hän luuli, olisi tämä puhe ilahuttanut häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät