Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Meidän lehtemme toimitus ei kuitenkaan liene arvellut olevansa kylliksi asiantuntija tässä suhteessa, koskapa lehdessä ei ole näkynyt mitään pääartikkelia, jossa koulunuorison pahankurisuus olisi joutunut tämän lehden terveelliseksi tunnetun ruoskan alaiseksi. Taikka sitte ei toimitus ole katsonut asiaa niin tärkeäksi, että siihen olisi pitänyt uhrata valtiopäivien aikana muutenkin ahdasta tilaa.

Minua harmitti, kun äiti ei milloinkaan hennonut rangaista, vaikka hän olisi ollut kuinka ilkeä. Ehkä minä häntä hemmottelin liiaksi, niinhän sitä kaikki silloin sanoivat, myötteli äiti. Mutta miespä hänestä on tullut yhtäkaikki. Ja vielä vähän parempi muita, jatkoi hän ylpeällä mielihyvällä. Kuinka siinä olikaan lehdessä? Ettäkö tuottaisi kunniaa vielä isänmaallekin?

Mutta väärin olisi kuitenkin sanoa, ett'ei lehdessä olisi ollut hauskaakin lukemista. Jo silloin kirjoitettiin »Helsingin kirjeitä». Ja silloinkun sellainen ilmaantui, oli kuin pieni juhlapäivä keskellä viikkoa keskiviikkona. »Matti» oli muuten sama »Matti» silloin kuin nytkin, se sama laajasuinen, leveän leikillinen kynäniekka.

"Mitäs te, kummi, tuossa vanhassa lehdessä näette?" kysyi Tahvo leikatessansa pajupilliä Esterille. Ensin hän leikkasi pajun oksan, sitte hän kalkutteli siitä kuoren irti, teki reiän ja uurteen, ja pilli oli valmis, oikea klarinetti. "Etsin tässä luonnon salaisuutta", vastasi haltia.

Mikä se oli? kysyi ruustinna sanomalehtensä takaa. Olipahan muuan kuulutus kirkkoon, vastasi rovasti. Miksei sitä lueta? kysyi ruustinna uudelleen. Mutta kun ei saanut vastausta ja lehdessä luettavat asiat kiinnittivät hänen huomiotaan, unohtui häneltä samassa asia. Voi, voi, huokasi hän hetken kuluttua, laskien lehden pöydälle, yhä vain niitä ikäviä asioita! Mikähän tästä viime lopuksi tullee?

En millään muotoa halua ruveta rankaisemaan käppingeläisiä työlakon vuoksi, vaan tahtoisin lausua heille eräässä lehdessä äskettäin lukemani runopätkän, joka kuuluu näin: "Viisain se on näillä mailla, Joilla kulta ohje on: Tyydy määrään kohtalon; Elä ain' oo uutta vailla!" Sen sanottuaan hän vielä pari kertaa kynsäsi korvallistaan, ja viekkaasti naurahtaen katseltuaan ympärilleen istuutui.

Hän oli kolme, neljä vuotta minua vanhempi; ja se että hänelle oli uskottu teaateri kritikoitsijan toimi H... lehdessä, jossa toimessa hänen oikea nimensä tosin oli maailmalle tuntematoin, antoi sitäpaitse hänelle minun silmissäni sellaisen etevämmyyden että jo paljaastaan sentähden olin valmis kumartumaan hänen edessään.

Yhdessä kirjan lehdessä oli kirjoitettuna Jumalan lasten nimet; toisessa niitten, jotka eivät pääsisi taivaasen. Minusta oli kuin ei Herra eikä apostolit olisi puhuneet mitään; mutta joka mies, joka tuli aidan eteen, vertasi itse omaa-tuntoansa kirjaan, ja kääntyi sen jälkeen takaisin joko riemusta veisaten taikka tuskasta itkien ja voivotellen.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät