Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Ja hän näki kuinka noihin äsken tulisina hiilinä hehkuviin silmiin kohosi vieno, surumielinen kimallus hän tuli siitä niin liikutetuksi, että tuskin saattoi kyyneliään pidättää. »Vain yhdellä asteella minä olen huomannut rakkauden kauniiksi», puhui nuori mies. »Vain silloin, kun sitä ei ole tyydytetty.
Hän lankesi sitten polvilleen ja rukoili, rukoili itsensä puolesta, niiden puolesta, joita vastaan hän mahdollisesti oli rikkonut, maansa, kuninkaansa ja pyöveliensä puolesta. Liikutus valtasi jokaisen. Nuo kuivakiskoiset teeskentelijät ja viekkaat valtiomiehet eivät voineet pidättää kyyneliään tätä hurskasta, onnetonta tyttöä nähdessään.
En tainnut muuta kuin tulla liikutetuksi kuullessani noita lauluja syntymäseudultani. Entäs nähdä kolme niin nuorta kaunista miestä kahleissa ja orjuudessa!" Tässä helläluonteinen vanhus ei voinut pidättää kyyneliään. "Kenties saattaisit sinä, Kadigaseni, laittaa niin että saisimme nähdä ne ritarit," sanoi Zayda.
»Olen varma, että hän etsii minua», hän tuumi. »Hän on kauhuissaan Olintuksen kohtalosta hän pitää arenataisteluja entistäkin rikoksellisempina ja vihattavampina hän tulee houkuttelemaan minua pois otteluista. Minun täytyy väistyä syrjään. En kestä hänen rukouksiaan hänen kyyneliään.» Tällaisia ajatuksia, joita kestää niin kauan tulkita, tulvi nuoren miehen mieleen.
Me olemme luodut hyvää tekemään, ja mitä voimme paremmalla syyllä sanoa omaksemme kuin ystäviemme rikkauksia? Oi, mikä kallisarvoinen lohdutus, että on niin monta, jotka saattavat, niinkuin veljekset, vallita toinen toisensa omaisuutta! Oi, iloa, joka kuolee pois jo ennen kuin syntyikään! Silmäni eivät voi kyyneliään pidättää, näen ma; unohduttaakseni niiden heikkouden, juon terveydeksenne.
Kerrankin olivat nyt asiat Helenankin mielestä juuri niinkuin ne pitivät olla. Sillä jos Georg todella siis ei ollut voinut, niinkuin hän nyt kirjeessäänkin kirjoitti, niin tietysti ei Helenalla muuta ollut tehtävääkään kuin olla hänen vaimonsa. Niin oli Helena aina ajatellut. Ei hän mitenkään saanut kyyneliään seisahtumaan.
Hän vaaleni, niinkuin kukka, joka huonelämpimään tottuneena heitetään ulos kylmään; hän itki, vaikka hän ei kyyneliään kenellekään näyttänyt, ja hänen sydämessään rupesi nyt ensimäiset kostontunteet nousemaan. Kun hän sittemmin havaitsi, minne hänen luottamuksensa kreiviin oli hänen saattanut, oli hänellä elämänsä maali maan päällä tiedossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät