United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Antakaa anteeksi äkillinen kysymyksemme", sanoi pankki-herra. "Herra Kokka on lähtenyt kaupungista tämän talon hevosella, ja kaiketi jo jatkanut matkaansa. Mutta meidän olisi tärkeä tietää, onko kukaan tavannut häntä täällä, nähnyt taikka kuullut mihin päin hän täältä on kääntynyt. Kokka on vekselin väärentäjä ja me olemme lähteneet häntä kiinniottamaan".
Meidän huomiomme ei tällöin saa kiintyä realistisiin pikku seikkoihin, vaan on sen etsittävä suuria piirteitä ja laajoja näköaloja. Meidän tulee löytää niitä punaisia lankoja, jotka kulkevat lukuisain runojen läpi. Ensimäinen luonnollinen kysymyksemme on: puhuuko Kalevala meille Jumalasta, ja mitä Kalevala meille Jumalasta puhuu?
Kysymme sitä, mutta kysymyksemme lienee turha, sillä hänen vastauksensa olisi arvatenkin kuitenkin toinen, kuin mihin päättelymme vie. Hän ehkä sanoisi: jättäkää nämä kysymykset, irtautukaa ajan katsantokannoista, katsokaa olevia oloja iäisyyden perusvoimien kannalta, rakkauden valossa.
Tässä kohtaamme uuden salaisuuden. Tutkikaamme sitä niinkuin edellisiäkin, ja jos se samoin kuin nekin jättää kysymyksemme vastausta vaille, niin se kuitenkin muutamalla hämärällä, mutta hyvän tahtomme siemenellä kylvetyllä auranalalla laajentaa tietyn tietämättömyytemme vainiota, joka on hedelmällisin, mikä meidän toimeliaisuudellamme on tarjona.
Ehkä Suomen kansan tulevaisuus vaatii tämän suuren uhrin päästäkseen laajemmalle, syvemmin muokatulle ja vakavammin perustetulle pohjalle kuin nykyään, poimiakseen tulevaisuudessa rikkaammatkin ja täyteläämmät hedelmät kuin ne, jotka jo heloittivat sen saavutettavissa? Ehkä koko nykyinen kansallinen kysymyksemme onkin Suomen kansan historian tiedotonta itsekorjausta!
Pelto tuli kaikki kylvöön, mihinkäs sitten ruista tehdään? oli nyt keskinäinen kysymyksemme. Vähän matkaa kartanonpaikasta oli suo, johon olisi saanut suopeltoa, sillä se oli osaksi jo kuivannut muiden lähellä olevain viljelysten tähden; mutta siinä ei ollut aitaa, vaan metsä ympärillä kumminkin. Esittelin siis eukolleni, että rupeaisimme koettamaan saada rukiin maata uudesta tekemällä.
Mitä tuskaa tuottaakaan epätietoisuus, olemmeko jollekin vastenmielisiä vai päinvastoin, tuntuvatko kysymyksemme tahdittomilta vai tervehditäänkö niitä vapautuksen sanoina, rasitammeko vai onnellistutammeko me jotakin ihmistä lähestymisellämme! Tämän epävarmuuden juurena on epäselvyys ihmisistä ja suhteistamme heihin. Jos me olisimme niistä selvillä, olisi käytöksemme varma.