Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Doran viat esiintyivät hänelle selvinä, jopa suurennettuina, ja hän ajatteli toivottomana tulevaisuutta. Sekasortoinen, huonosti hoidettu koti, huonosti kasvatetut lapset, riitaa ja toraa, hän itse kivuloinen ja ennen aikojaan vanhentunut, ja kaiken tämän keskellä Doran huoleton, ärsyttävä iloisuus sellaista tulevaisuutta hän alati kuvitteli mielessään...
Mutta sitten syöksi sydän ilon tulemaan ja riemun huudahdus pääsi huulilta ja pääsi monta kertaa. Ja hän hyppi ja löi käsiään yhteen... Voi, voi, katsokaa, katsokaa! Ja hän kuvitteli, että muut tytöt ovat siitä yhtä riemuissaan... Tytöt, tytöt!... Vo-oi! Näettekö! Katsokaa ... katsokaa!... Tuonne, tuonne!...
Etäämpänä häämöttivät suuret pumpuliviljelykset, missä väsyneet orjat tekivät ylenraskasta työtään. Heidän pienet, mitättömän näköiset hökkelinsä seisoivat pitkissä riveissä kappaleen matkan päässä omistajan komeasta rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ympäröivät. Tuomo setä katseli kaikkea tätä vakavasti ja kuvitteli tulevaa elämäänsä.
Mitä kauvemmin hän katseli, sen surkeammiksi ne hänen silmissään kävivät. Eivätpä ne suuresti juuri elukoista eronneet näin ylhäältä katsellen. Hän kuvitteli, miltä hän itse näyttäisi, jos kohtisuoraan pilvien toiselta puolen joku tällä haavaa katselisi alas. Huomaisiko, että hänellä oli paremmat vaatteet kuin noilla tuolla alhaalla?
Elsan mielessä kuvitteli, että lieneekin Matilla se viisaus, että hankkii itsellensä leivän meriltä, jossa ammatissa ei niin tuntuvasti hallavuodet vaikuta leipälakkoa kuin maalla työskennellessä. Sillä eiväthän he kulkiessaan mailman kaikilla merillä ole niin yhden köyhän pohjoisen ja pienen isänmaan varassa.
Juhl ... rätsis nyt katkesi puu! mitä hän tahtoi, vaan vatsassa... Se saattoi huutaa järkileipää, pyhäleipää, vehnäpullia, rinkeliä, sanalla sanoen kokonaisia pinoja kaikellaisia ruokia, joita hänen mielensä vaan kuvitteli.
Hän piirteli niitä verkalleen istuessaan uunin ääressä, kuvitteli oikein näkevänsä ne, ja kun luuli erehtyneensä, alkoi hän P:stä uudelleen, kirjoittaen väsymyksestä vapisevalla kädellään ja ponnistaen voimansa voidakseen kirjeen loppuun panna oman nimensä. Ja lopetettuaan alkoi hän uudelleen taas.
"Vai on se tännekin jo ehtinyt tieto siitä..." sanoi Sanna vähän ajan kuluttua. "On se. Mutta eihän Matti kuollut ole vielä?" "Ei hän kuollut ole, mutta kovin kuuluu olevan huono." "Sen toki tietääkin." "Reidestä on jalka sahattu poikki." "Hyvä Isä sentään!" Oltiin vaiti. Emäntä katseli yhteen kohti, ja kuvitteli mielessään tuota tapausta.
Erittäinkin oli hänellä halu nähdä kuningatarta, jonka hän kuvitteli yli maalliseksi olennoksi, joka ei myöskään ollut ihmeellistä, koska hän oli alinomaa kuullut Filippaa ja hänen avujansa kiitettävän.
Tietysti ne voisivat keksiä mitä hyvänsä ja vaikkapa kurillaankin panna liikkeelle jos jonkinlaisia juttuja! Ja tietysti he veisivät ne mukanaan Helsinkiin. Hän jo kuvitteli, kuinka hänet siellä vastaanotettaisiin, kun kaikki toverit taas olisivat koolla ja kohtaisivat hänet Esplanaadilla. »Vai niin, vai sinä olet hakkaillut nuoria papin rouvia siellä kesälaitumillasi! No, ja millä menestyksellä?
Päivän Sana
Muut Etsivät