Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Mutta minä itkin vaan yhäkin. Kuinka vähäpätöiseltä tuntuivat minusta sekä tähdet että ristit tällä hetkellä! Ei edes kymmenenkään ristiä, jotka peittäisivät tuota kallista rintaa, voisi palkita minulle sitä, että kuula mahdollisesti sen lävistäisi! Arno nousi ja suuteli minua lempeästi otsalle. Nyt minun täytyy mennä everstini luo.
Kuula otti tuohon hellään ruumiin-osaan niin kovasti, että poika oli kaatua selällensä ja hän päästi kauhean itkun. Kirkkoherra näki, että tuo vamma tuli siitä, että joku nakkasi poikaa silmään, vaan ei huomannut, kuka sen teki; sentähden kysyi hän kiivaasti: "Kuka sen teki?"
Jo kaukaa saatoin eroittaa, että se oli suunnattoman suuri valkoinen kuula. Lähelle tultuani koskettelin sitä. Sen pinta oli silkkiäkin hienompi. Kuljin sen ympäri etsien siinä jotakin aukkoa, mutta sitä siinä ei ollut. En päässyt sen päällekään nousemaan, sillä sen pinta oli kovin liukas. Ympärimitaten se saattoi olla lähes viisikymmentä askelta.
"Minä en voi vielä kuolla, vielä on minulla paljo sanottavaa!" sanoi paashi köristen. "Kuningas ... savupilvessä... Lauenburgin herttuan kuula..." Kuolema sulki hänen suunsa, mutta se ei voinut estää häntä vielä viimeisellä ponnistuksella kääntämästä sammuvaa katsettaan kuninkaan kasvoja kohti. Kukin läsnäolijoista täydensi lauseen omalla tavallaan.
Nämät rohkaisivat vielä mielensä ja taistelivat suurella kunnialla. Eversti oli kaatunut, mutta elihän Wrangel vielä. Hänen puolestaan he tahtoivat elää ja kuolla. Kyllä tosin. Mutta nyt suhisi ilmassa hehkuva kuula ja katkasi kenraalin oikean käsivarren.
Pyssy oli hänellä vieressänsä laukaisukunnossa; sen kuula osasi melkein aina tarkoitettuun pilkkuun, sillä Gisbert oli paras ampuja koko uudisasutuksessa. Paljaat, korkeat kalliot kohoavat jyrkästi ylöspäin Mohawk-joen suussa ja niiden välitse virtaa vesi eteenpäin.
Olipa juuri nostamaisillaan asettaan, kun kuula lensi niin läheltä päätänsä että hänen täytyi kyyristyä ja heittäytyä pitkälle pituuttaan veneen pohjalle. Tätä seurasi huuto ja seuraavassa silmänräpäyksessä juoksi intialainen lehdiköstä, jossa oli ollut piiloutuneena, avonaiselle paikalle sitä nientä, jonka kivikolle vene oli ajautunut.
Toinen näytti olevan vähän kolmannella kymmenellä, parta oli tuskin päässyt kasvamisen alkuun ylähuulessa, ja hänen kasvonsa olivat pikemmin tytön, kuin sotamiehen kasvon kaltaiset. Vai niin, tässä on nyt kaiken loppu, sanoi nuorempi hetken kuluttua, kuula otsan läpi; ... sitten on loppu! Bartek sai iskun, niin että kivääri kolisi hänen käsissään; nuori mies puhui puolan kieltä.
Kuula oli yhä paikoillaan, mutta sisälliset vammat olivat miltei kokonaan parantuneet, ja hän sai luvan ikkunan ääressä katsella puita ja nurmikoita, jotka alkoivat kevätauringossa viheriöidä. Nyt jätän sinut muutamaksi päiväksi, sanoi hänen äitinsä. Lupaatko tarkoin muistaa kaikki määräykseni? Lupaan. Mutta minne menet, äiti? Täyttämään toista velvollisuutta, josta sitten saat kuulla.
Ensin tarkastimme, mitenkä heidän etuvartiansa olivat asetetut, mitenkä etuvahdit olivat sioitetut y.m., y.m. Hauska oli katsella, kuinka kaksi Turkkilaista etuvartiaa seisoi rinnatusten, puhuen keskenään, meistä mitään tietämättä. Me ajattelimme: mitäs tässä odottelemme suotta, tehdään pois. Otimme kiväärimme ja panimme pistimet erikorkeuksille ajatellen: tottahan kuitenkin joku kuula sattuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät