United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hänen ilonsa sai pikaisen lopun kun konsuli sysäsi rahapakan luotansa, kysyen kylmimmällä äänellänsä: "Mitä tämä tietää? mitä pitää minun tehdä noilla rahoilla?" "Käyttää niitä, lainata, pitää niitä niin kauan kuin mieli tekee herra kunseli!" "Ah, vai niin! Te olette siis ilveilleet täällä minun kanssani; sangen somasti tehty herra kapteni Worse!
Tietäkää, kunseli, siellä kuoli pari miestä Riossa saakelin ankara ilman-ala siellä! No Laurits! Esille nyt!" Viiden-, kuudentoista vuotias poika sysättiin esille joukosta, hän näytti nöyrältä ja ujolta; punaset ja pyöreät kasvonsa hohtivat kuin omena ankaran pesun perästä. "Mikä on nimensä?" kysyi konsuli. "Laurits Seehus", vastasi poika.
Mutta kippari Worse ei enää voinut malttaa mieltänsä, vaan tarttuen vanttiin, nousi hän laivan portaalle, heilutti hattuansa ja huusi niin että kuului yli koko Sandsgaardin: "Me tulemme myöhään herra Kunseli! Mutta me tulemme varmaan!"
Viimein konsuli Garman nousi ja meni Worsen luo. "Kuules, Jaakko Worse! Minä otan rahasi jos tahdot ruveta kumppanikseni." "Mitä? mitä sanotte? kumppaniksi? Oletteko mieletön? herra kunseli!"
"Kuulkaa nyt: te panette teidän pääomanne asioihimme, se on: niin paljon pääomastanne kuin itse tahdotte, ja sillä te tulette Garman & Worsen kauppahuoneen osakkaaksi prosentilla, jonka vast'edes voimme määrätä." "Ei ei kunseli! Se ei ollut tarkoitukseni. Muutettaisiinko toiminimi? Se ei koskaan käy laatuun; eikä se ole tarkoitukseni?" "Mutta se on minun tahtoni ja on ainoa keino.
"Kiitoksia vaan herra kunseli!" Konsuli antoi kätensä puserrettavaksi. Laivan miehistö seisoi kunnioittavasti ympärillä. Kaikki olivat pestyt ja puetut valmiit astumaan maalle, sillä sukulaisia ja ystäviä oli tulvaillut laivaan heidän lähestyessään, jotta eivät nyt ehtineet ruveta ankkurin laskemiseen ja laivan kiinnittämiseen. Konsuli tervehti heitä ystävällisesti.
Nyt oli tuo viekas kippari Worse päässyt tarkoituksensa perille. Yht'äkkiä hän heitti takkinsa auki, sieppasi setelipalan rintataskustaan ja heitti sen konsulin eteen. "5,000 specie-taaleria herra kunseli! Aluksi tämä, ja kymmenen tai viisitoista tuhatta kun olen ehtinyt haalia ne kokoon"; hänen kasvonsa loistivat ja hän nauraa hohotti täyttä kulkkua.