United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
NIILO. Kuin miekkain väike, kiilto kypärien, Niin jalo kunniansa loistakoon! Kuin sodan soitto, jyske joukkojemme, Niin kuninkaamme maine kaikukoon! ANTTI. Vaan minä kannan murhan kiväriä, Ja koston hirmumiekkaa paljastan, Jos ne ei auta, tartun kiinni kourin Ja muserran kuin karhun kämmenin. Sä, veljeni, jo kyllin taistelitkin, Sun vertäs valui tantereelle jo!
Levätessänne antakaat esimerkki siitä että Venäjän urhot, joille ei vertoja löydy rehellisessä sodassa, ovat esikuvat järjestyksessä ja vakuudessa rauhallisia asukkaita vastaan heidän omaisuutensa ja kunniansa puolesta, olkoot mitä kansaa tahi uskontoa tahansa.
Nyt he oppivat, että Sana oli muuttunut lihaksi ja että ihmiset olivat nähneet Hänen kunniansa, Isän ainosyntyisen pojan kunnian, joka on täynnä armoa ja totuutta. Tältä opettajalta he kuulivat suuremman ja jumalallisemman opin, kuin mikä koskaan oli Athenassa kuultu. Ja kaikki tarkoitti vaan tuota yhtä ylevätä totuutta: "Jumala rakastaa!" Jumala rakastaa! Tämä oli koko ilmestyksen päämäärä.
Jos Edward tahi Ernest niminen mies sattuu nuoruudessaan hairahtumaan, niin hänen kunniansa ei siitä ijäksi päiviksi ole tahrattu; mutta jos huomataan Ebenezerin sellaisen rikoksen tehneen, niin hän pidetään ulkokullattuna se on yleisön mielestä samaa kuin että pyhimys osoittaa olevansa vaivainen syntinen.
Siihen aikaan, kun Eerikki Ljung lapsena ollessaan oli tullut tuntemaan tämän merkillisen miehen, oli kapteeni Gast sillä kapteeniksi häntä yhä sanottiin huolettomuutensa ja ainaisen huonon onnensa tähden joutunut sangen huonoihin oloihin ja vähitellen solunut kunniansa portaita alaspäin aina entiseen paljaan matruusin arvoon asti.
"Valta on melkein tykkänään presidentin ja kymmenen ison osaston johtajan käsissä. Heillä on melkein rajaton valta, mikä jonkun verran muistuttaa "kymmenen neuvoston" valtaa Veneziassa niihin aikoihin, jolloin ylimysvaltainen tasavalta oli kunniansa kukkuloilla.
Yksin siivouskin oli poistunut; julkisesti harjotettiin moninaista riettautta, jota ei meidän aikoina sovi mainitakaan, eikä yleinen mieli-ala sitä häätänyt. Tämä oli yhteiskunta, jossa pahuus oli tunkeunut pianpa jokaiseen perheesen ja missä vallitsevat käsitteet olivat kaikkein saastaisimmat. Miehet olivat menettäneet kunniansa, naiset kainoutensa ja lapset viattoman mielensä.
Joka kaupunki- ja matkamieheltä kyseltiin lautamiehen kuulumisia, ja pian saatiin tietoon, että hän on menettänyt kunniansa ja virkansa, vieläpä saanut sakkoakin.
Gunhild rakastaisi häntä äärettömästi. Ja kaikki mitä hän oli rikkonut, tekisi hän hyväksi jälleen. Menetetyn kunniansa hän voittaisi takaisin; kaikki antaisivat hänelle anteeksi, voutikin. Mutta vanhuksia hän pelkäsi.
Ja ne hänen kunniansa kaunistuksen pudonneet kukkaiset, jotka lihavata laaksoa ylemmäisellä puolella ovat, pitää tuleman niin kuin se, joka varhain suvella kypsyy, jonka joku nähtyänsä ja käsillä pidellessänsä syö."