United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kohta tunsin heidät: ne olivat Luther, Arndt ja Spener. 'Veljeni', sanoi Spener, 'luuletteko minun voivan arvata ketä kuninkaamme tarkoittaa tuolla autuaalla ystävällä, jota huomispäivä on kirkastava? Varmaankin Francke on kruunattava; sillä hän on rehellisesti taistellut'.
"Että kuninkaamme on joutunut tappeluun vihollisiensa kanssa, on epäilemätön asia," sanoi hän, "toki lienee ainoastaan kahakka eikä päätappelu, sillä semmoseksi on kanoonan jyske aivan heikko. Tahtoisin, Rietrikki, että tekisimme niin, että näkisimme tappelun likemmältä." Juuri näissä sanoissa ilmestyi Rietrikin salainen toivo, ja epäilyksettä oli hän valmis enoansa seuraamaan.
Et nyt etsimääsi kohtaa, poiss' on kuulu kuninkaamme, neuvosherrat yksin johtaa Ruotsin sekä meidän maamme.» Vastaa Sipo vakain mielin: »Tiedän, kuningas on poissa, vaan en silti mielinkielin heilu herrain porstuoissa. Luokse Kaarle kuninkaani pyydän, vaadin pääsyn vapaan, vuoksi armaan synnyinmaani; hänet kyllä etsin, tapaan.»
Ja melkeimpä olisi se tainnut tapahtuakin, että vanha, kahdeksankymmenen vuotias ukko olisi jätetty hänelle; mutta kuolema pelasti vanhuksen toki oikeaan aikaan. Vieläpä lausuivat venäläiset julkisesti, että meidän kuninkaamme oli vain oikeastaan valtion-vanki, ja että turkkilaiset olivat hänen vangin- eikä kunnia-vartijoitansa.
»Niin, näetkös, kaikki, jotka ovat saaneet nähdä kuninkaamme läheltä, tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että kun joku suhde alkaa ikävystyttää häntä, lähettää hän asianomaiselle pienen satakieli- eli bisamiapinan aivan kuin jonkun käyntikortin otsakirjoituksella P. P. C...» »Oh, mikä hävyttömyys!» huudahti ruhtinatar harmistuneena.
"Tiedä siis", sanoi eräs joukosta "että kuninkaamme joku aika sitten oli metsästysretkellä ja näki nuoren kauniin neidon vanhan miehen kanssa istuvan puun juurella. Heillä oli musta puinen hevonen vieressänsä. Kun kuningas kysyi mieheltä kuka tuo neito oli, niin hän sanoi hänen olevan hänen vaimonsa. Mutta tyttö kielsi kiven kovaan ja vakuutti miehen ryöstäneen hänet.
"Me otamme sinulta, Teodahad, kultaisen kruunusi ja goottien valtakunnan, tuomitsemisoikeuden goottien keskuudessa ja henkesi. "Emmekä tee sitä vääryydellä, vaan oikeuden päätöksen nojalla. "Sillä me olemme olleet vapaita kaikkien kuninkaittemme aikana ja tahdomme mieluummin menettää kuninkaamme kuin vapautemme.
Niin toivomme ja huudamme: eläköön Suomenmaa ja sen rohkeat poijat, eläköön armollinen kuninkaamme! KARIN. Matti! CONON. Siinähän mies. MARGARETA. Mutta hän saattaa murheen sanoman. KARIN. Sano kiireesti mitä tiedät, sano kiireesti? CONON. Mitä kuuluu, Matti? KARIN. Minä ouneksin hirveintä! CONON. Hän sanokoon sitten että Suomen armeija pohjassa on hävitetty ja valloitettu Sveaporin linna. Mitä?
Ei mikään auttanut; meidän rauta-kallo kuninkaamme täytyi tehdä nyt jotain, jota hän ei koskaan kärsinyt, nimittäin odottaa, Se ei ollut hänelle ollenkaan mieleen, mutta, kuten sanottu, ei mikään auttanut päällään ei hän voinut murtaa linnan muuria, ja jos hän tahtoi valloittaa Pultavaa, niin piti hänen koettaa valloittaa linna nälkä-palkalla; ja se kävi pitkään, sillä venäläisillä oli suuret makasiinit.
Sitä vain en tahdo r. sisareltani salata, että koko Eurooppa kummikseen on nähnyt kuninkaamme eroavan muista ruhtinaista niin, ettei hän pyydä mitään muuta kuin oikeutta, vaikka hänellä on valta pakottaa toista kovimpiinkin ehtoihin; niinpä vaatimaan vaikka koko Norjan; luulenpa, että tanskalaisten olisi täytynyt kirvelevin sydämin siihen suostua.