Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kuiskitko kummaa polkua päivän, tunturin tietä, taivahan tähtiä päin? Kuiskin ma tummaa runoa Tuonen, kuiluja, vaivaa virkkamatonta, autuutta ylpeäin. Alkua elämän etsin, äärettyyden äärtä, maailman, Jumalan juurta, päättömyyden päätä; on nyt ongelma opittu: Jumala on murhe. Suru yksin suurta luopi, murhe maita muuttaa.
Tapaan itsessäni itsekkyyden, omahyväisyyden ja sydämettömyyden kuiluja, joihin katselen pyörtymättä, häpeämättä, punastumattakaan sillä semmoisiahan ovat muutkin. Se aika minua nyt tympäisee alkoi muuten tympäistä jo piankin, ja siksi kai sitä myös niin pian pakenin. Riennän sen yli kuin vetelän suon, joka on rämmittävä, päästäkseen toiselle rannalle. Mistä se tuli tämä?
Paahtava aurinko, sininen ja polttava taival, joka taholla korkeita, jylhiä vuorenselänteitä, mustia rotkoja, syviä onkaloita, pohjattomia kuiluja! Yksityinen olento liikkui etäällä. Nääntyen ja ponnistellen pilgrimi verkalleen kiipesi jyrkkää ja kivistä polkua ylös.
Täällä vuorilla olikin kammoittavan suuria kuiluja ja äkkijyrkkäyksiä, joissa ei millään tavalla olisi ratsastaminen käynyt päinsä. Kaptenimme Bremer antaa käskynsä komppaniansa yhteisiin rynnäkkö-liikkeisiin johtaen itse sen vasenta siipeä ja kehoittaen tähtäämään tarkasti, koska kerran on hyviä tukia saatavina, nimittäin tammenoksat ja karangot.
Te pyrkikää tulienne pienien ääreen, majojenne rauhaan tai taistonne teille. Me synkkiä polkuja taivallamme, louhia kuljemme, kuiluja käymme. Me sytytämme soihtumme suurehen liekkiin, mi valaisevi etäisintä, oudointa mailmaa, jonne ei silmänne, aatteenne kanna. Me seisomme yksin. Teitä on tuhansia, mitä vuotatte vielä?
Kun oltiin menossa tapulin holvin alaitse kirkkomaalle, keksi neiti Liina, että mentäisiin ylös katsomaan näköalaa ja kelloja. Elli vähän esteli, mutta kun Olavi kehoitti tulemaan, niin tuli hän heti. Rappuset olivat pimeät ja kahden puolen niitä ammotti syviä, mustia kuiluja. Mutta ylhäällä löi vastaan heleä valo, niin että silmiä huikaisi.
»Sitä kohti on nyt meidän riennettävä. Sen nimi on Ben Alder, ja on se jylhä, autio vuori täynnä kumpuja ja kuiluja. Ja jos sinne ehdimme ennen aamua, voimme vielä pelastua.» »Mutta Alan», huudahdin, »sitenhän joudumme aivan sotamiesten tielle!» »Sen tiedän aivan hyvin», vastasi Alan, »mutta jos meidät ahdistetaan takaisin Appiniin, olemme molemmat mennyttä miestä. Joutuin nyt siis, David!»
Päivän Sana
Muut Etsivät