Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Niin juuri", hän sanoi. "Taikka, malttakaa; ehkä se on menneen-öisen uneni toteentuminen. Minä nukuin sikeästi, kun näin nä'yn, niinkuin haamun, mustan, kuihtuneen ja kamoittavan, joka ivaillen kiristeli mulle hampaitaan, ja lausui näin: 'Valkoinen pappi, hullu pappi, vanha hupsu, mitä sinua hyödyttää kaikki kirjaimet, joita luet noita-kirjastasi?
Oli kuoleman hiljaisuus koko talossa; kuulin vaan omaa tuskallista hengitystäni ja tuimaa sydämmeni tykytystä. Astuin saliin. Sekin tyhjä. Huomasin kukkasruukkujen olevan kuivina sekä kukkasvihkon, joka oli lasissa pöydällä, jo kuihtuneen se näkyi olleen siinä jo viikkokausia, saamatta raitista vettä.
Pikku Maria oli hypännyt vuoteestaan juosta sipsutti pikkuisin paljain jaloin auringon pilkkeessä ja ojensi hänelle kuihtuneen oksan: Sen sinä unohdit ota se mukaasi minä en kärsi sitä huoneessani se on kuollut!... Adelsvärd otti sen, katsellen tyttöä kuin näkyä. Pikku Maria piti molempia käsiään silmiensä edessä. Adelsvärd sanoi vaivaloisesti: illalla! ja kiirehti suinpäin rappusia alas.
Mutta kun olin saanut hänet tyynyjen varaan ja hän taas kykeni puhumaan, ojensi hän minulle kuihtuneen kätensä: Hyvästi nyt ... hyvästi, jos ei enää tavattaisikaan tässä elämässä. Ehkä en vielä kuolekaan.
Jos hän ennen oli kuihtuneen ja kurjan näköinen, niin nyt hän vasta kurjaakin kurjemmalta näytti. Hän oli niin kuihtunut, ettei hänestä ollut jälellä muuta kuin pelkkä varjo. Hänen vartalonsa oli käpristynyt käpräksi kuin kysymysmerkki, ja täysi työ näytti hänellä olevan, jotta hän voi pysyä pystyssä.
Mitäpä siinä auttoi kuihtuneen ja vähätkin voimansa vähentäneen miehen vastaan-ponnistelemiset, sillä hänen taluttajansa oli täysirahkeinen, muhkea mies, jolla oli voimaa jäntereissä ja lujuutta tahdossa; seurata täytyi eno Kasperin häntä. Koko yön näkyi Iikan lukuhuoneesta valkea, sillä Iikalla oli siellä nyt outoa ja tärkeää lukemista.
Merkillisintä merkillisin koko tässä jutussa on se seikka, että kaikesta tästä huolimatta oli emäntä kuitenkin nainen, sanan kauniimmassa merkityksessä. Kaiken tuon ankaran työn ja rehuamisen takia olisi emännän luullut ennen aikojaan rapistuneen ja kuihtuneen, mutta ei.
Eräänä kertana oli Maiju nukahtanut istualleen tuolille, sillä luonto alkoi woittaa hartaimmatkin tahdon woimat. Isäntä herättyänsä katseli sääliwäisesti miniäänsä, joka tuossa wäsymyksestä uupuneena, kuihtuneen näköisenä, ikäänkuin surullisesti hymyilewänä, oli waiwuksissa.
Kun hän huomasi minut, ojensi hän kuihtuneen kätensä minua kohden. Minä riensin hänen luokseen ja otin tarjotun käden omaani. Hän ummisti silmänsä ja kuiskasi tuskin kuultawasti hengellänsä: 'Hiskias... Rinta korahteli muutaman kerran, käsi herwahti, ja hän ei ollut enään eläwien joukossa. Minä seisoin hänen wuoteensa wieressä niinkuin kiwettynyt. En woinut itkeä, sillä sydän oli kowin täysi.
Tämän kuihtuneen ruumis-raukan pelastus ei enää maksa vaivaa, kun ei varustuksen pelastuksesta voi olla puhettakaan, sentähden heitän elämäni kohtalolle vasten näkimiä, toimitettuani ensin, mikä mahdollista on. Siitä on vielä sekin hyvä, että jälkeen jääneille jää jalo esimerkki uhrautuvasta isänmaan-rakkaudesta, ja se on innostuttava kansalaisia taisteluun samalla kuin se pelottaa vihollisia."
Päivän Sana
Muut Etsivät