Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Talo ja rikkaus ei ole aina ihmisen suurin onni", sanoi Elsa. "Elsa tulee Kanniaiseen emännäksi, kuuleehan sen", virkkoi muuan. "Kas minä en hänestä huolisi, vaikka paikalla tulisi kosimaan," sanoi Elsa lujasti. "Voi, voi, Elsa, mitä sinä puhut". "Niin minä puhun". "Ja minkä tähden?" "Sitä ei ole minun pakko tarkemmin selittää."
Maine kuninkaantyttären erinomaisesta kauneudesta ja siveydestä oli Admetonkin korviin joutunut, ja hän päätti hänkin lähteä neitoa kosimaan. Ja erehtyikö vai ei, mutta niin kait hänestä näytti, että siveä neito häneen katseli ihan toisilla silmillä kuin muihin kosijoihin. Tämä hänen uskaliaisuuttansa yllytti.
Kertomuksen juoksu palajaa entiselle tolalle. Väinämöinen rakentaa uuden purren; saadaksensa sen valmistamiseen tarpeellisia sanoja, hänen täytyy käydä sekä Tuonelassa että haudassa makaavan tietäjän, virsikkään Vipusen luona. Sitten hän toistamiseen lähtee Pohjolaan kosimaan, ja Ilmarinenkin kulkee sinne uudelle kosioretkelle.
Aholan Aatami lupasi minulle tynnyrin ohria ja lampaan puolikkaan joulupaistiksi, jos saisin Liinan hänelle hieman lempeämmäksi. Illalla hän aikoo sitten tulla kosimaan, oikein puhemiehen kanssa, jos saan vähän niinkuin lupia, hi, hii. ANNA-MAIJA. Voi kuinka surullista nuottia tuo nyt hyräileekin.
Odotatko, että joku Provencen kreivi tulisi sua kosimaan, koskas hylkäät La Napoulen tuomarin? Minä osaan sinusta paremmin huolta pitää. Herra Hautmartin, pidän kunnianani saada sanoa teitä vävypojakseni". Silloin meni Marietta ulos ja itki katkerasti ja vihasi kaunista ruukkua sydämmensä pohjasta. Mutta tuomari pyyhkäsi kämmenellään nenäänsä ja sanoi viisaasti: "Matami Manon, älkää hätäilkö.
Vasta myöhemmin hänessä herää kaiho uudelleen eloon se kaiho, joka ei voi sammua, ennenkuin päämäärä on voitettu ja korkeampi itse löydetty, ja silloin hän omasta halustaan lähtee Pohjan neitiä kosimaan.
ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni. HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa? ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi. HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa. ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta.
Mutta Ilmarinen on kuullut, että asia on vaarallista laatua, että ihmisen voi käydä hullusti, jos hän tajuntansa salamaailmoihin yrittää. Sentähden hän ei tunne halua lähteä Pohjan neittä kosimaan, vaan vastaa melkein pilkallisesti Väinämöiselle: Mutta Väinämöinen ei hellitä. Sillä hänen kauttansa toimii Ilmarisen kohtalo.
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen asuvat kaikki Suvantolassa, Kalevalan kankahilla, jossa aina vallitsee kesäinen tunnelma, toisin sanoen näkymättömän maailman korkeammilla tasoilla, ja pyrkivät sieltä päin Pohjan tyttöä kosimaan. Pohjolaa kuvataan kylmäksi ja kolkoksi. Sen ainoa ihanuus on Pohjan tyttö.
Mutta ei tällä tarjouksella nyt ole mitään viehättävää voimaa; Wäinämöinen vaan yhä edelleen itkee kotiansa, ja lupaa vihdoin, jos hänet sinne viedään, lähettää veljensä Ilmarisen Sampoa sepittämään ja tyttöä kosimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät