Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Reeta ei oikein käsittänyt, mitä Valva tarkoitti, mutta hän ei joutanut tuollaista asiaa sen enempää ajattelemaan, sillä lehmät tulivat kotia metsästä ja ne nyt kokonaan anastivat Reetan huomion. "Koreita, lihavia lehmiä täällä on! Onko niissä ulkomaanrotuisia?" "Ei, ne ovat kaikki oman maan rotua, mutta hyvin ne antavat maitoa."
Jussi oli vielä jossakin asialla. Erkki odotteli istuen perässä, poltteli uudella letkavarsipiipullaan ja katseli uutta lakkiaan. Katseli koreita tupsuja otsalla ja ihaili punaista vuoria. Sitten hän pani lakin päähänsä ja kysyi Katrilta: »Onko tämä komea lakki?» »Onpahan tuossa», vastasi Katri. »Onko se Katri sinulla nyt lysti, kuu on sormuskin, oikein kultasormus?
Ei koskaan ole täällä siroteltu niin paljon koreita kaunopuheisuuden kukkia kuin tuon kultapaperikruunun edessä, tuon valtaistuimen edessä, jolla istui siivo mies, joka oli olevinaan kuningas.
Eivät he nähneet kuusia, ei kynttilöitä, ei omenia, ei koreita papereita, silmä ahmusi kaikki yhdellä kertaa. Vasta kun olivat kuleksineet ja katselleet enemmän aikaa ja useampaan kertaan yhdet paikat, alkoivat he nähdä missä kauneinta oli ja mitä siinä oli kaunista. Latun Liisakin myönsi itsekseen, että täällä keskikaupungilla oli oikea joulu, kaikkein oikein.
Minkälainen kristitty hän oikeastaan oli, ei kukaan tietänyt; selvää oli että hän nyt seurasi ainoastaan näyttääksensä koreita vaatteitansa ja hopeakoruansa, kun kaikki kyläläiset Vent'istä Zwiefelsteiniin asti kokoontuivat. Kahisi ja kilisi raskaissa poimeissa ja hopeakoruissa, kun hän laskeusi polvilleen: sen kaltaisia ainoastaan ylimystalon emäntä taisi itselleen hankkia!
Kaikki veräjät olivat lehditettyjä; punaposkisia ja valko-otsaisia vaaleahiuksisia tyttöjä seisoi siellä ja niiasi kauniisti, ja heittivät koreita kukkia vaunuihin. Kaikki oli hiljaista ja iloista; leivoset visertelivät pelloilla, joissa ohra lainehti taajana ja viheriänä, aivan kuin silkkisametti, sellainen jota käytetään ranskalaisina kukkalehtinä. Ja niin olivat he perillä.
"Hääkellot soivat eräänä hiljaisena sunnuntai-aamuna, vaan tiellä ei näy kärryjä eikä hevosia eikä soittajia, eikä koreita häävieraita. Kirkonportailla seisoo miehiä ja naisia. He kuiskailevat keskenänsä yhtä ja toista ja katsahtavat välistä sisään aukiolevasta kirkon ovesta. Kirkko on väkeä täynnä.
Löysi jonkin rasian alta muutaman kymmenmarkkasen. Ne rahat sukaisi hän nyt taskuunsa ... ja lähti talosta. Pudotti porraskäytävässä avaimet isäntäväen kirjeluukusta sisään. Namusia vei hän Käkriäisten lapsille tuomisiksi. Pienokaiset katselivat ihastellen Nelman koreita vaatteita... Kysyttiin, kauanko hänellä oli lomaa.
Puutarhassa käveli neitosia koreita kuin kedon kukkaset ja niin lipakan näköisinä puhelivat ja naureskelivat vieressään keikailevan herran kanssa. He olivat viillyttelemässä. Kiven luota kuului kovaa melua.
Tosin tapahtui usein, että molemmille tytöille naurettiin, monet olivat tietysti liian laiskat laittaakseen ruokaa, ja monet tahtoivat mieluummin koreita vaatteita kuin kelvollista ravintoa, mutta suuri joukko nuoria tyttöjä sai halun koettaa ja he seurasivat monessa asiassa Miinan ja Leenan esimerkkiä. Viisitoista tyttöä oli myöskin muodostanut pienen yhdistyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät