Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kivisydän katkoi sentähden vahvan puunoksan, josta valmisti jonkunlaisen kantopaarin, jolle sitten kaksi Don Pedron palvelijaa Hermosan nostivat. Noustuaan ratsullensa antoi Kivisydän merkin lähtöön. Nuori ratsastaja katsasti alinomaa levottomasti ympärilleen, kuin olisi odottanut jotain hirveätä tapahtuvan. Hän otti kulkunsa eräälle kukkulalle päin, jonka juurelle pian saavuttiin.
Kivisydän seisahtui hetkiseksi ja kuulusteli tarkkaan pienintäkin ääntä, ollen, pyssyynsä nojaten, samalla valmiina joka silmänräpäyksessä antamaan tulta. Huomattuansa, että kaikki oli kunnossa, hän teki liikkeen laskeutuaksensa hevosen selästä, kun hevonen yht'äkkiä pää pystyssä ja korvat pörhössä muutaman kerran syvään nuuski.
"Jätän teidät tänne", sanoi Kivisydän hiljaa, "minä menen leiriin, rauhoittukaa, ja mitä tapahtuneekaan, niin elkää ennen ampuko, kuin näette minun heittävän hattuni maahan". Matkailijat nyökäyttivät myöntyväisesti päätään ja Kivisydän katosi pensaikkoon.
Kivisydän, joka kertomusta oli tarkkaan kuunnellut, rypisti otsaansa, sillä hän näkyi arvaavan, keitä nuo rosvoilijat olivat, kuitenkaan hän ei keskeyttänyt Don Pedroa, joka jatkoi: "Olimme epätoivon tilassa ja ellei ystäväni ja onnettomuuden toverini Don Estevanin, joka omistaa jättiläisvoimat, olisi onnistunut siteitänsä katkoa ja meitä irroittaa kahleistamme, niin kurjasti olisimme joutuneet hukkaan.
Tuo kaunis, taiteellisesti hajotettu tukka, jatkoi Winter nauraen, tuo valkoinen nahka ja tuo haaveileva silmäys ei siis vielä ole vietellyt sinua, kivisydän? Ei, mylord, vastasi tunteeton nuori mies, ja olkaa vakuutettu, että minun viettelemisekseni tarvitaan muuta kuin naisen kavaluutta ja kiekailemista.
"Kivisydän tuo nuori seikkailija, jonka olette nähneet, on villin Tiikerikatin, tuon peloittavan rosvoilijan poika, jonka nimeäkin koko seudussa mainitaan kauhulla". Ikäänkuin käärmeen pistämänä Hermosa vaipui istuimellensa, kasvonsa kalpenivat ja vapisevalla äänellä hän sanoi: "Mahdotonta! Se mies, joka niin jalosti meitä kohteli, ei voi olla mikään pelottava rosvoilija".
Näistä häntä ympäröivistä vaaroista hän ei paljoakaan huolinut, tunkeutui vaan rohkeasti eteenpäin, vaikka metsäkin askel askeleelta tuli jylhemmäksi ja ikävämmäksi. Saavuttuaan vihdoin kukkulan juurelle Kivisydän pysähtyi, ja laskeutumatta alas heitti tarkastelevan silmäyksen ympärilleen. Ylt'ympäri vallitsi syvä hiljaisuus.
"Olen kuitenkin kertova, mitä henkenne pelastajasta tiedän", Torribio jatkoi. "Kivisydän on tuon kuuluisan Tiikerikatin poika, niinkuin jo mainitsin. Isän maine on luonnollisesti siirtynyt poikaan ja tehnyt tämän yhtä peloittavaksi, kuin hänenkin.
Tiikerikatti, tuo peloittava rosvoilija, jonka lukemattomat rikokset vuosikausia on tämän seudun täyttäneet kauhulla, lähestyy meitä. Oi meitä, olemme hukassa!" "Ei hän itse", Kivisydän rauhoittaen vastasi, "vaan osa hänen rosvojoukkoansa.
Erottuaan matkailijoista, jotka, kuten olemme kuulleet, onnellisesti saapuivat kotiinsa, Kivisydän käänti hevosensa tiheässä metsässä olevaan vuoren luolaan, joka oli useinmainitun rosvoilijan, Tiikerikatin, suosima olopaikka. Vaivaloisen kulun jälkeen hän vihdoin saapui piilopaikalle, jonka aukon sakea pensasto peitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät