Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kivisydän ei ehtinyt vieraalle vielä sanaakaan virkkaa, kun muutamia askeleita sivussa seisovain keskestä kuului heikko kuolemaisillaan olevan naisen ääni. "Isäni! Hyvä isäni!" hän huudahti. "Missä olette?
Nyt oli ajatuksemme kuumeentapaisesti kiintyneinä siihen, kuinka saisimme lapsiraukan pelastetuksi". "Tässä epätoivon hetkessä Jumala lähetti teidät pelastavana enkelinä luoksemme". Kivisydän seurattuaan osaaottavaisesti Don Pedron kertomusta tahtoi nyt sanaakaan lisäämättä poistua seurueesta. "Oi, jääkää tänne!" rukoili vanhus kääntyen Kivisydämeen, "elkää jättäkö meitä tänne erämaahan!"
Erottuaan isästään luolassa ei Kivisydän ollut häntä sen koommin tavannut. Aavistaen intialaisten aikovan Don Pedrosta vahingoittaa hän pysytteliin siirtolan läheisyydessä voidakseen tarpeen tullessa tälle nyt rakkaaksi tulleelle ukolle olla apuna. "Onnetoin!" Kivisydän huudahti nähdessään verissään makaavan Tiiketikatin.
Karsittuaan kasvista lehdet ja isän riisuttua silkkisukan tyttärensä jalasta, Kivisydän avasi haavan veitsellään ja vuodatti huolellisesti siihen kasvin mehua. Onneksi kuukin tätä tehdessä valaisi seudun kirkkaalla valollaan, jotta voi nähdä yhtä selkeästi kuin päivällä. Koetta tehdessä lapsiparka tunsi kauheita kipuja. Haavan päälle asetteli Kivisydän sitten lehtiä, jotka nauhalla sitoi kiinni.
Auringon nousussa matkailijat saapuivat tien risteykseen, jossa Kivisydän tahtoi heistä erota. "Teillä on tästä ainoastaan muutaman peninkulman taival siirtolaan ja tie sinne on helppo löytää", hän sanoi. "Elkäämme kuitenkaan näin erotko toisistamme", Don Pedro vastasi, "minulla on velvollisuuksia Teitä kohtaan". "Unhottakaa ne!" keskeytti Kivisydän.
Kivisydän kuunteli ja muutaman hetken kuluttua hän kuuli useampain paikkaa lähestyväin ihmisten askeleita. Peruuttaen nopeasti hevosensa muutaman askeleen kukkulan juurelle, hän hypähti maahan ja, suojaten itseänsä hevosensa ruumiilla, veti pyssynsä vireisin.
Näkyi heti että tytär tunsi helpoitusta, kouristukset lakkasivat, silmät ummistuivat ja hetkisen kuluttua vaipui sairas makeaan uneen. "Jumala olkoon kiitetty", huudahti isä, "hän on siis pelastettu!" "On!" vastasi Kivisydän, "ellei vaan kipu palaa takaisin, niin ei mitään ole pelkäämistä. Voitte nyt minuttakin tulla toimeen.
Kivisydän mahtoi olla tavallinen vieras näissä erämaissa, koskapa hän niin rohkeasti oli sinne uskaltanut, vieläpä semmoisella hetkellä, kun taivaalta pakeneva aurinko peittää maan pimeydellä, joka jättiläispuiden tiheiden oksain muodostaman peiton kautta tulee yhä sakeammaksi.
Kivisydän ei mielinyt heitä kauemmaksi seurata, vaan antoi sen neuvon että odottaisivat täällä aamun tuloa, koska yön pimeydessä matkustaminen oli arveluttavaa. Mutta kun toisetkin häntä kiihkeästi pyysivät saattamaan heitä metsästä pois, niin hän siihen suostui, sanoi kuitenkin: "Olen teitä varoittanut vaan en vastaa siitä kaikesta, joka vielä voi tapahtua". Kolmas luku. Hyökkäys ja voitto. Ero.
Auttaessani tytärtänne olen tehnyt velvollisuuteni ja tahdon nyt poistua. Voikaa hyvin!" "Ei, ennenkuin saan tietää nimenne", huusi isä tarttuen nuoren miehen käteen. "Minkätähden sitä tahdotte?" Kivisydän kysyi. "Säilyttääkseni sitä miestä muistossani, jolle olen kiitollisuuden velassa", vanhus vastasi. "Turhaa on että tiedätte nimeni", nuori mies virkkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät