Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Teoksen erikoisuus on se, että se ei suinkaan ole Topeliuksen tapaan lapsista lapsille kerrottu, vaan lapsista aika-ihmisille, muistuttaen siinä suhteessa eräitä nykyaikaisen tanskalaisen kirjallisuuden ilmiöitä.
Hän ei ymmärtänyt, että kukaan huviksensa lukisi semmoista, "joka oli vaan keksittyjä juttuja". Mutta jos Elina ei oivaltanut kirjallisuuden arvoa, niin kyllä hän tiesi kuinka vene oli ohjattava oikeaan suuntaan. Ja vaikka hänen kirjalliset tietonsa olivat vähänlaiset, niin tiesipä hän jo ulkoakin sanoa mitä sillien hinta oli minäkin vuoden aikana.
Koko Raamattua hän ei ehtinyt suomentaa, se saatiin noin sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1642. Näin laski Agrikola perustuksen meidän kirjallisuudellemme ja samalla Lutherin opille. Hänestä tuli senjälkeen Turun piispa, mutta tässä tärkeässä toimessa ehti hän olla ainoastaan kolme vuotta. Hän kuoli vuonna 1557." "Vai sellainen se oli suomalaisen kirjallisuuden alku.
Sillä ajalla hän saavutti paljon kirjallisia tietoja; hän tapasi myöskin monta kirjallisuuden alalla, tuomio-istuimilla ja parlamentissa etevää miestä. Hän oli myöskin ylhäisten seuroissa usein. Isoiset rouvat, jotka olivat olleet hänen äitinsä nuoruuden ystäviä, ottivat häntä siipiensä suojaan, antoivat hänelle hyviä neuvoja ja suututtivat häntä.
Kymölän Seminaarin Opettajain Albumi. I. Sortavalassa 1881. Föredrag, hållet i akad. Läseföreningen den 22 okt. 1852.» Litteraturblad j.n.e. vuosik. 1856-58. Sisältää arvosteluja »Jak. Juteinin Kirjoista». Kallavesi. 1846. Arvostelu: »Inhemsk litteratur». Oppikirja Suomalaisen Kirjallisuuden Historiassa. Kirjoittanut B.F. Godenhjelm. Helsingissä 1887.
Hän on ollut katsomassa Calderonin romantista näytelmää Elämä on unelma ja siitä innostunut. »Onko mahdollista», kysyy hän kummeksien itseltään, »että uudenaikaisen realistisen kirjallisuuden teoriiat eivät olisikaan lausuneet viimeistä sanaansa?
Voidaksemme jälleen täysin käsittää norjalaisen kirjallisuuden, etenkin Henrik Ibsenin, vaikutusta Minna Canthiin, täytyy meidän mieliimme muistuttaa, mikä oli suomalaisen sivistys-elämän ja sen keralla suomenkielisen kirjallisuuden tila ennen häntä ja hänen aikalaisiaan. Se oli ollut todellakin joutumassa umpiveteen.
Mutta siinäpä se sitten onkin kaikki. Synteettisiä, rakentavia elämänarvoja siltä puuttuu mitä suurimmassa määrin ja älyllisesti se on varsin kehkeentymätöntä. Ja entä draama, kirjallisuuden korkein muoto? Sehän puuttuu venäläisiltä miltei kokonaan, ainakin siinä mielessä, mitä me olemme tottuneet draamalla ymmärtämään.
Mitä muutoin tämän ajanjakson kirjallisiin ilmiöihin tulee, on useita niistä jo edellisessä mainittu; seuraavassa otetaan vielä huomioon muutamia kirjallisuuden tärkeimpiä edustajia ja luodaan sen ohessa pikainen silmäys viime aikojen kansalliskirjallisuuden tuotteisiin. Eero Salmelainen ja "Satuja ja Tarinoita".
Koko sydämensä hellällä myötätuntoisuudella, jota hän tunsi kaikkia kärsiviä kohtaan, ajatteli hän noita korven raivaajia, jotka erämaissa usein ypö yksikseen, ilman sivistynyttä seuraa ja hyvän kirjallisuuden ja muun henkisen nautinnon puutteessa, iloisina uhraavat terveytensä ja elämänvoimansa kansanvalistukselle, jolle ovat antautuneet nuoruuden lämpöisellä innolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät