Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Luterilaiset papit, joiden oli sallittu kerrata uskonnonopetus, ovat monesti oppilaille tehneet yksinkertaisia kysymyksiä viron kielellä, niinkuin: missä maassa me elämme? Kuka on meidän keisarimme? Kuinka paljon on 7 x 8? mutta oppilaat eivät ole osanneet oikein vastata ainoaankaan näistä kysymyksistä.
Mutta kumpikin tarrautuivat he vain sitä lujemmin toisiinsa, mitä selvemmin he aavistivat tämän tulvehtivan autuutensa lopun olevan lähenemässä. He tahtoivat ummistaa silmänsä. He eivät tahtoneet muistaa sitä. He tahtoivat vain hetki hetkeltä kerrata toisilleen: »Eikö totta? Me kaksi olemme onnelliset?» Niin oli ainakin näinä heidän hyvinä hetkinään. Tuokioina, jolloin he sulivat toisiinsa.
Jaa, jaa, mutta katso, ettei mene toinenkin lukukausi. Monelta on mennytkin, ennenkuin ovat päässeet alkuunkaan. Ei minulta mene... Hyvä olisi, ellei niin kävisi. Minne sinä menet? Menen kokkasalonkiin lukemaan. Lukemaan? Täytyy käyttää aikaa hyväkseen. Tenttini alkavat kohta lukukauden alussa. Ajattelin, että voin kerrata heprean kielioppia. Heprean kielioppia!
Raaheen hän saapuu ja Metalahan; on tuhannet vastassa siellä. Hurraa pilvihin kimpoavan saa vuoretkin kerrata vielä. Sata ja viisikymmentä kai jo vuotta on kulunut varmaan, kuninkaan jolloin nähdä sai tää maa; nyt AADOLFIN armaan. Oulussa kunniaporttikaan ei ehtinyt kohdallensa, valtias Ethonin-vaunuissaan kun saapui jo vierainensa.
Kuinka halusi hän puhutella nuorukaista, saadaksensa hänelle lausua syvää lempeänsä! mutta luonto sitä esti. Sillä hän ei voinut aloittaa mitään puhetta, ainoastansa kerrata mitä toinen sanoi. Tämmöisenhän rangaistuksen Hera oli hänen päällensä pannut. Jos oli rangaistus muutoinkin tuntunut raskaalta, niin nyt se tuntui kärsimättömältä.
En vielä, vastasi Paul. Olen käynyt herra professorin luennoilla ja tahtoisin kerrata järjestelmän. Onko hänellä minun ontologiani? Osaan sen ulkoa. Niin lukekoon hän minun psykologiani ja luonnollisen teologiani. Kaikki riippuu predikamenttien tuntemisesta! Nekin tunnen kannesta kanteen. Mutta minä en voi onnettomuudekseni päästä minkäänlaiseen vakaumukseen.
Viipymättä sen jälkeen luki valtioneuvos mainiolla painolla, ehkä lopussa hieman epäilevästi, sen säkeen, joka seurasi Sissin joululahjaa, ja vaikka se jo ensimäisestä luvusta onkin tuttu, täytynee se ehkä vielä kerrata: Vaikk' pieni oon, käyn aina vaan, Käyn hiljaa tyynehesti; En taaksepäin käy milloinkaan, Vaan eteen tasaisesti.
Jäykkiä sekä sitkeitä! Sorrettavissa he on; ei sorruksiin sorrettavissa. Tahtoisitkohan sinä tätä kaikkea kerrata kuninkaan läsnä ollessa? EGMONT. Sen pahempi, jos minua hänen läsnä-olonsa peljättäisi! Sen parempi hänelle, hänen kansalleen, jos hän minussa herättäis' uskallusta, jos hän minussa herättäisi luottamusta, jotta minä rohkenisin vielä enemmän!
Päivän Sana
Muut Etsivät