Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Pietarin sotilaspiirin esikuntapäällikkö, eversti Polkovnikov, komentaa tuota pientä joukkoa. Siitä huolimatta ministerit ovat rohkealla mielellä. Marssikäskyjä on sähköteitse lähetetty luotettaville rykmenteille. Kerenski pitää aamupäivällä marraskuun 6 p. viimeisen "loistavan" puheensa esiparlamentissa, luvaten polkea rikki bolshevismin lohikäärmeen pään.
Samaan aikaan ja samassa paikassa muodostuu toinen väliaikainen hallitus, "työväen- ja sotilasvaltuutettujen neuvoston toimeenpaneva komitea", johdossaan Tsheidse ja Kerenski. Oli aivan kuin Pariisissa 24 p. helmik. 1848, jolloin Lamartine muodosti porvarillisen ja samaan aikaan Louis Blanc köyhälistöhallituksen.
Oliko se Mustanmeren-laivaston mainehikas johtaja, amiraali Koltshak, jonka äskettäin hänen oma miehistönsä oli vanginnut hänen lippulaivassaan, vai oliko se Venäjän suurin puhuja, ministeripresidentti Kerenski, joka lopettajaispuheessaan valtakunnanneuvottelussa lausui kirouksensa alaisiksi kaikki ne, "jotka vaativat sodan pikaista lopettamista". Heillä on kaikilla kannattajansa, mutta kellään heistä ei ole todellista valtaa.
Ylpeillä sanoilla: "jokainen, joka ahdistaa vapaata Venäjän tasavaltaa, on tunteva vallankumouksellisen hallituksen koko voiman" Kerenski päätti nuo kuusipäiväiset puheturnajaiset. Hän muodosti sitten viidennen kabinetin ottamalla siihen myöskin kadetteja, ja "kansanvaltainen neuvosto" vahvisti sen.
Onko Kerenski tällöin ovelan nurkka-advokaatin tavoin pitänyt salakähmäistä ja halpamielistä kaksoispeliä, josta häntä myöhemmin moitittiin, ei ole varmasti todettavissa. Joka tapauksessa hän siitä pitäen menetti laajojen piirien luottamuksen, jotka siihen saakka olivat hänessä nähneet sen miehen, joka voisi Venäjän pelastaa.
Lordi Milnerin lähetys. Muonitusvaikeuksia Pietarissa. Duuma kokoutuu uudestaan. Kerenski vaatii rauhantekoa. Maaliskuunvallankumous ja Nikolai II:n luopuminen. Väliaikaisen hallituksen ja neuvostohallituksen muodostaminen. Kansan ja sotajoukon mieliala. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin esiytyminen. Ent. tsaarin vangitseminen.
Kuohuksissaan vastasi heille kadetti Shingarjov ja alkoi itkeä. Toisetkin edustajat nyyhkyttivät. Tsheidse ja Kerenski vaativat duumaa kääntymään kansan puoleen ja kehoittamaan sitä nousemaan kapinaan hallitusta vastaan. Mutta kansaneduskunnan enemmistö vastusti vielä jyrkästi vallankumouksellista menettelyä.
Tykkejäkin Kerenski oli ajattanut kaduille, sillä erään bolshevistisen salaisen komitean toimesta Moskovan työväestö oli tehnyt vastalauselakon valtakunnanneuvottelua vastaan. Huoli valtakunnan tulevaisuudesta oli kaikkien puheiden pohjasävelenä. Monessakin kaivattiin voimakasta miestä, sotilasdiktatuuria Venäjän pelastamiseksi ja Saksan voittamiseksi.
Hetmani Kaledin ja kenraali Denikin, etelärintaman ylipäällikkö, ilmoittivat julkisesti olevansa Kornilovin hankkeen kannattajia, salaisesti oli samalla kannalla myöskin Kerenski. Joka tapauksessa Kornilov oli varmasti vakautunut siitä, että ministeripresidentti oli hyväksynyt hänen suunnitelmansa.
Järkevän ja toden lausunnon antoi edustaja Kerenski duumassa 28 p. helmikuuta: "Venäjällä vallitsee nykyään sekasorto, jonka rinnalla tuo kauhea, 300 vuotta takaperin vallinnut sekasorron aika oli pelkkää lasten leikkiä. Imperialistisilla haaveiluilla, tyhjillä korupuheilla tulevista valloituksista, duuman porvarillinen enemmistö koettaa peittää venäläisen elämän surullisen todellisuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät