Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta yhtä oli hän tahtonut säilyttää niin kauan kuin suinkin mahdollista: nuoruuttansa, sitä kauneutta, joka neljä kymmentä vuotta sitte oli saattanut nuoret sydämmet sykkimään ihastuksesta ja tottuneet tilapäiset runoilijat sepitsemään hänestä sonetteja ja madrigaaleja. Siitä kauneudesta hän ei tahtonut, ei voinut luopua. Hän ei suotta ollut nainen ja Ranskassa kasvatettu.
Kaunista oli nähdä, kuinka haarniskat auringon paisteessa kiilsivät; kaunista nähdä, miten miehuullisesti ratsurit istuivat hevoistensa selässä. Mutta ihmiset eivät lukua pitäneet kauneudesta, he tiesivät nyt varmaan, että sota oli käsissä. He pelästyivät. Rykmentti seisahtui.
Tahdon vaan huomauttaa muutamista kohdista hänen puheessaan, joissa en löytänyt johdonmukaisuutta. Hän huomautti meitä tämän vuoden toukojen kauneudesta, kuinka me emme ole siihen mitään vaikuttaneet ja tahtoi sillä tehdä tämän meidän nykyisenkin puuhamme arvottomaksi.
Hän muisti, mitä äiti kerran hänen pienenä ollessaan oli hänelle kertonut aavan meren kauneudesta, kun aallot viimein laskeutuvat lepoon ja helmassaan kuvastavat taivaan ihanuutta ... tänä hetkenä, niin hänestä tuntui, näki hän tuon näyn. Hän tunsi itsensä niin lapsellisesti yli äyräittensä onnelliseksi.
Mutta tämä olikin tuon hävyttömän, tuiki kelvottoman jumalanpalveluksen pesäpaikka, jonka kauneudesta pakanallisetkin kirjailijat inhoten kertoilevat. Kuinka perin toisellaisia muistoja herättää Jerusalem'in temppelipaikka! Ja sittenkin! Kuinka valtavilta nuo muinais-ajan jätteet näyttivät iltaruskon hohteessa, kun ravintolan eteiseltä vielä kerran silmäilimme niitä.
Puhuttuaan viidennen Enneadinsa VIII kirjassa »älyllisestä s.o. jumalallisesta kauneudesta» lopettaa Plotinos seuraavasti: »Mitä meihin tulee, olemme kauniita, kun pysymme itsellemme uskollisina ja rumia, kun vajoomme omaa luontoamme alemmaksi.
Horn muisti, kuinka hän ennen nuorena luutnanttina kerran saattaessaan erästä naisserkkuansa, maalaajaa, Italiaan oli ihastuksissaan luonnon kauneudesta katsellut Lago Maggioren siniaaltojen ylitse Borromeisten saarien kauneita piirteitä. Serkku oli silloin sanonut hänelle: Erik tahtoisitko sinä asettua tänne asumaan?
Et voi itseäsi verrata heihin. He ovat Jumalan totuutta eivätkä kauneutta julistaneet. Taikka niinkuin se sinun kielelläsi kuuluu: ihmisille tajuttaviin muotoihin pukeneet. Jos pidät sen pienempänä syntinä, niin mielellään minun puolestani. Mutta kuinka luulet muuten totuuden kauneudesta erottavasi? Kaikki totinen totuus on aina kaunista. Ja kaikki oikea kauneus on aina totta.
Vilkas liike, joka päiväsaikaan vallitsi tässä kaupungin osassa, oli tauonnut, mutta yhä vieläkin nähtiin komeiden ajokalujen vierivän Sturr-katua pitkin ja Linné-opiston käytävätkin olivat vielä täynnä käveleviä, jotka olivat tulleet nauttimaan kevätillan kauneudesta.
Kaksi impeä kasvoi Pandionin palatsissa loistavassa Athenan kaupungissa. He kasvoivat kuin kukkaset, mutta kauniimmat olivat he kaunihimpia kukkia, sillä heidän ihanat silmänsä puhuivat sisällisestäkin, hengen, kauneudesta niin rikkaasta, että, kun niihin katsoit, sä luulit köyhyyden jo tuiki maailmasta kadonneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät