Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Kun Kenelm oli päättänyt lukemisensa, katseli hän Tomin kasvoja, jotka olivat käännetyt häntä kohden; hänen suunsa oli auki, silmät hurjan näköiset, posket kalpeat ja kasvojen sävy ilmoitti sellaista korkeampaa pelkoa, jommoista kunnioitus ja kauhu yhteisesti herättää. Kun Tom jälleen tuli tunnoillensa, koetti hän puhua ja hymyillä, mutta ei kumpikaan onnistunut.
Kun majatalon isäntä huomasi, ettei matkustavainen mistään verukkeista huolinut, vastasi hän kauan mietittyään ja kavahtavalla äänellä: "Hyvä herra pastori, tähän aikaan vuorokaudesta ei kukaan kule Ristimäen metsän kautta; vain onnettomuus ja kauhu asuvat nyt pimeässä korvessa."
Antti ei enää vältellyt tädin läpitunkevia ja kuitenkin niin lempeitä silmäyksiä, hän katsoi tätiin katseella, jossa kauhu, vastahakoisuus, levottomuus ja kaiho taistelivat keskenään, niinkuin pilvet taivaalla, kun aurinko on pistäymäisillään esiin.
Minä tuijotin siihen jonkun aikaa tylsästi, ennenkuin kauhu valtasi minut, yhtäkkiä ja järkyttäen pohjia myöten kuin symbaalein pauhina. Hyppäsin ylös sängystä ja juoksin suoraan peilille. Se näky, joka siellä kohtasi katsettani, muutti suonieni veren ohueksi, hyytyväksi nesteeksi. Niin olinhan mennyt sänkyyn Henry Jekyllinä ja heräsin Edward Hydenä.
Hän tuli ja meni, milloin sattui, ilman että kukaan tiesi siitä, sillä hän oli järjestänyt oman huoneensa muista erilleen. Välistä saattoi hän pysyä näkymättömänä pari päivääkin, mutta kun hän jälleen konttoriin ilmestyi, tuntui hän tietävän kaikki ja taitavan kaikki pienemmätkin seikat, mitä kuului kunkin osaston alaan. Hän oli alammaistensa kauhu.
"Ison vihan" kauhu ja levottomuus levisi kaikkialla maassamme. Siitä toi maine yhä hirvittävämpiä viestejä niihinkin paikkoihin, joissa ei sen jaloissa vielä olevaisesti oltu. Sentähden hehkuikin Keurun silloisen, Herpman-nimisen, kirkkoherran poikain mieli, ja sentähden näkivätkin paljon vaivaa nuo urhot, jotka olivat luonteeltaan lujia ja voimiltaan jäykkiä jättiläis-sankareja.
Mutta vanhus vaikeni. Viimein hän kuuli, kuinka vouti läksi menemään, raskaasti, epävakavasti ja kummallisen hitaasti. Gunhild kuunteli, pidätti henkeä, ja kuunteli ... mitähän isä aikoi? Mitä hän ajatteli? Menikö hakemaan puukkoa... Kuoleman kova, ajatukseton kauhu hänet valtasi.
Kun Hirventappaja riensi niemellä olevain naisten ja lasten sivutse, kokivat nämät estellä häntä viskaamalla kuivia risuja hänen jalkoihinsa; mutta se kauhu, jonka hän oli heissä nostanut rohkeasti kostamalla julmalle Pantterille, vaikutti, ett'ei kukaan uskaltanut häntä lähestyä.
"Louis Trudaine! Rosa Danville!" huusi menojen-ohjaaja, toisen kerran kolahuttaen sauvallaan pöytään. Molemmat astuivat, totellen käskyä, esille vankien lavan kaidepuitten luo. Ensimmäinen katsaus tuomareihinsa, ensimmäinen kauhu tuntiessaan seisovansa kuulijakunnan armahtamattoman uteliaisuuden esineenä, näytti voittavan Rosan voimat.
Silloin hätä ja kauhu olivat niin suuret, että historioitsija ei tiedä kertoa mitään sen vertaista. Temppeli hävitettiin tulella, jonka roomalainen sotamies siihen heitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät