Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kerran hämärissä, kun ei ollut muita kotona, se asia päätettiin, sillä tavalla ettei sitä käynyt enää purkaminen. Oli siinä syytä kummassakin. Alku oli Liisan tekemä, ja sentähden minusta oli hänessä enemmän syytä. Mutta kukapa minua uskoo? Jos tapaus olisi semmoisenaan tullut valkeuteen, olisivat kaikki päättäneet sen Antin syyksi, ja kaikki olisivat katsoneet kieroon häneen.
Sitä paperia tarkastimme uteliaisuudella ja pelolla aivan kuin olisimme katsoneet peiliin ja samalla vihollisen pyssyn suuhun saadaksemme selville onko hänellä todellakin tosi mielessä.
Mutta kun kolmantena päivänä aurinko jo kiirehti laskuansa kohden, astuivat veljekset vuorelta alas, kävivät pirttiinsä, iloiten sydämissään, koska näytti, että oli heidän pelkonsa turha. Mutta ei katsoneet he kuitenkaan vielä ihan luotettavaksi asiaansa, vaan silmäilivät yhä varoten akkunasta ulos.
Mutta sen hän kätki sen valkean hunnun peittoon, jota hän aina piti. Silmien ympärille, jotka kerran olivat katsoneet niin haaveellisina, ja suun ympärille, joka oli lausunut niin monta hehkuvaa sanaa, olivat pitkät vuodet uurtaneet paljon hienoja poimuja, mutta hänen kasvoissaan oli eloa ja eloa oli sielussa, joka loisti niistä esille.
Tämä viaton vastaus kävi vanhempain sydämelle ja pani heidät ajattelemaan, kuinka pahoin he olivat vanhusta kohdelleet ja että jotakin samanlaista voi tapahtua heille vanhoiksi tultuansa. Kun he hetkisen olivat vesissä silmin katsoneet toisiinsa, taluttivat he ukon pöydän ääreen, jossa hän täst'edes sai syödä heidän kanssansa niinkuin ennenkin. Pimiä isoton pirtti.
Wiisitoistamiehinen joukko eroitettiin sitä tehtäwää warten pääjoukosta. Suurempaa mieswoimaa ei luultu tarwittawan yksinäisen ja syrjäisen talon walloittamiseen, semminkin kun rynnäkkö tehtiin salaa ja äkkiarwaamatta. He saapuiwat Rönkkölän läheistölle aamulla. Warmoina woitostansa, eiwät wiholliset katsoneet sitäkään tarpeelliseksi, että olisiwat odottaneet rynnäköllensä pimeämpää aikaa.
"Ei kukaan näe meitä; katsokaamme onko hän kotona". "Kuinka sen tekisimme?" "Akkunasta, tietysti". Kalastajat astuivat tieltä ja olivat pian tuvan vieressä. Mutta olisivat he nyt katsoneet kuinka tahansa niin eivät he olisi mitäkään nähneet, sillä kummankin akkunan sisäpuolella riippui vahvoja nahkoja, karhun ja suden nahkaa, eikä ihmisen silmillä niiden lävitse katsottu.
Muutamat taas sanoivat: "Antaapa heidän voimiansa koetella, niin heistä tulee hyvät ystävät: he ovatkin jo pitkät ajat karsaasti toisiinsa katsoneet." "Niin," jatkoi muudan, "kumpainenkin mielellänsä olisi seudun paraimpana miehenä saapa nyt nähdä!"
Vieläpä kun joukon tuli käydä kaunomarsissa, muistutettiin Berndtsson'in komppaniaa, ett'eivät he katsoneet kyllin vinosti kenraalia, siliä säännön mukaan tulee miehistön ojennettujen kiväärein ja häneen katsoin marsia hänen ohitsensa, jonka, silloinkuin marsitaan linjassa, ja kenraalin paikka on toisella sivustalla, aina täytyy tapahtua niin, että miehistö katsoo vinosti siihen, joka tervehtii.
Tyttö näytti kuin kivettyneeltä hänen henkensä näytti kokoontuneen suuriin, tummiin ja syviin silmiin; ne eivät ainoastaan katsoneet häneen, ne koskettivat häntä; hän tunsi niitten lämpimät säteet ja hän käsitti äkkiä, että tämän kalpean, kauniin otsan sisälle oli kiintynyt jokainen ajatus, jonka hän oli pakinoidessaan lausunut, ja että hän, kuin hän ääneti istui työnsä yli kumartuneena, hiljaisuudessa oli miettinyt hänen sanojaan. »Kuinka ihmeellistä!» sanoivat nämä silmät. »Kuinka ihmeellistä kaikki, mitä sinä sanot, on.»
Päivän Sana
Muut Etsivät