United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitten kuin hän kasvoi, miten miettiväiset hänen silmänsä olivat! Semmoisilla silmillä on suuri valta! Kuka raaskisi ajatella rumaa ajatusta, kuin semmoiset silmät viattomasti katselevat. Ne olivat minun elämäni paraimmat, onnellisimmat päivät. Me kaksi olimme koko maailma, pieni, päivänpaisteinen maailma. Voi, sitten on kaikki käynyt niin toisin.
Tuskin yhdellä tuhannesta on tyydyttävä ajatuskyky; tehottomaan haaveiluun ja jälittelyyn sekä käyttämään kauniita sanoja, siihen he kyllä pystyvät! Ihmiset kyllä katselevat ympärilleen, mutta harvat heistä todella *näkevät* silmillään.
Hän oli antelias köyhille, hellä kärsiville. Tämä on raskain onnettomuus, mikä koskaan on kohdannut tätä maata." Isolde kuulee kaiken tämän, eikä voi sanoa sanaakaan. Hän lähtee linnaan päin. Hän kiiruhtaa irti hulmuavin hunnuin pitkin katuja. Bretagnelaiset katselevat häntä ihmeissään; koskaan vielä eivät he olleet nähneet niin kaunista naista. Kuka hän on? Ja mistä?
Ne, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä, ovat sanomattoman paljon tyytyväisempiä itseensä kuin todella viisaat koskaan voivat olla. He katselevat mahtavin ilmein ihmistä. He väittelevät rohkeasti ja itsetietoisesti, kun taas jälkimmäiset lausuvat ajatuksensa peläten ja itseään epäillen. Ja heidän elämäniloinen ulkomuotonsa antaa heille usein kuulijoiden mielessä etusijan.
He ovat isä, joka tämän uudistalon jylhästä korvesta rakensi, ja poikansa, joka parhaillaan hallitsi isäntänä samassa talossa. Hauskalla, iloisella silmällä katselevat he luontoa, joka heidän jalkaensa alla näytäiksen kesän täydessä puvussa. Me kuullelkaamme heidän kansapuhettansa.
Vanhat ihmiset melkein aina katselevat mielihyvällä nuorison huvituksia ja kaikenlaatuisia ponnistuksia, jos katsojan mieli on luonnollisessa tasapainossaan, sisällisen kateuden tai turhamaisen kilpailunhalun häiritsemättä sitä.
Kun olen avannut vaunun ikkunan ja nojautunut siitä katselemaan ulos, en tosin ensin näe muuta kuin pienen aseman ja muutamia talonpoikia, jotka seisovat häkkiaitaa vastaan nojaten ja katselevat junaa sillä joutilaan ihmisen katseella, jolla he arvatenkin joka päivä samanlaista junaa katselevat.
Hänen verevän-punaisista kasvoistaan oli parta aina kokonaan ajettu. Ruskea valetukka peitti hänen päänsä, ja sen päällä oli hänellä vielä musta samettilakki. Hänen muu pukunsa oli samanlainen kuin Amsterdamin tahi Haarlemin porvareitten, kun he ovat luopuneet töistänsä ja toimistansa ja joutilaina vaan enää katselevat maailman menoa.
Mustat hiukset muistuttavat harvaan lainehtivaa syksyistä merta, säännölliset kasvot punottavat ponnistuksesta ja syvät, tummat silmät katselevat säihkyvinä, mutta tyynesti meitä. Hekkumallisten huulten ympärille näyttää veitikkamaisesti ilkkuva, vaikka kuitenkin ystävällinen hymyily unohtuneen väikkymään.
Hän tuijotti hiiliin kuin Venetsian häipyvään auringonlaskuun, jonka jälkeen tulee pian pimeä. Hänestä tuntui, kuin näkisi hehkussa vaatekäärön, mytyn vaivaisia pieniä huiveja, joita hellitettiin hitaasti niinkuin sipulin kuoria. Ja sipuli oli pikkuisen tyttölapsen pää näivettyneet pikku kasvot, surulliset, liikkumatta katselevat silmät.