United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin kohotettiin tuhat-ääninen riemuhuuto kuningattaren ja hänen poikansa kunniaksi, mutta vielä äänekkäämpi Cetheguksen kunniaksi. Kansa hajautui iloisena, senaattorit päästettiin vapaiksi ja ikuinen kaupunki oli pelastettu gooteille. Prefekti kiirehti kotiinsa Kapitoliumin juurelle, sulkeutui huoneisiinsa ja alkoi innokkaasti kirjoittaa kertomustaan hallitsijattarelle.
Toiset tukahtuivat savuun. Keskikaupungilla, Kapitoliumin, Quirinalin, Viminalin ja Esquilinuksen sekä Palatinuksen ja Caeliuksen kukkuloiden seutuvilla, missä kadut olivat rakennetut taajimmilleen, puhkesi tuli esiin niin monessa kohden yhtaikaa, että kun ihmisjoukot koittivat paeta toiselle taholle, heitä äkkiarvaamatta toiselta taholta kohtasi liekkiseinä.
"Marcus Licinius, sinä miehität linnoituksen, joka hallitsee täältä Kapitoliumin kukkulalle vievää tietä, ja minun taloni. "Loput palkkasotureista kokoontuivat aivan minun ympärilleni." "Mitä aiot, päällikkö", kysyi Lucius Licinius ennen lähtöään. "Hyökätä barbaarien kimppuun ja tuhota heidät."
"Kärsivällisyyttä", sanoi Cethegus kohottaen etusormensa ja riensi sisähuoneisiin. Pian hän tuli takaisin miekka ja useita pergamentteja vasemmassa kainalossa, sinetillä suljettu käärö oikeassa kädessä. Hänen silmänsä säihkyivät. "Onko Hadrianuksen haudan ulommainen rautaportti valmis", kysyi hän. "On", vastasi Lucius Licinius. "Onko Sisiliasta tuotu vilja kätketty Kapitoliumin varustuksiin?"
Viisisataa miestä vain pääsi Hadrianuksen haudalle, jota he pitävät hallussaan." "Me olemme lähettäneet luoksesi kahdeksan sanansaattajaa", uskalsi Faber huomauttaa lomaan. "Viekää tuo mies ulos", sanoi Narses. "Niin, Rooman porvarit muistelevat rakkaudella prefektiä, jolle he ovat kiitollisuuden velassa kahdesta piirityksestä, nälästä, rutosta ja Kapitoliumin palosta.
"Mutta Rooma vaatii roomalaisilta vielä paljon suurempia uhreja. "Sillä teillä ei ole valitsemisen varaa. "Muiden kaupunkien porvarit horjukoot antautumisen ja tuhon välillä. "Meillä, jotka olemme kasvaneet Kapitoliumin varjossa, ei ole valitsemisen varaa. Meidän joukossamme vaeltavat haamut, jotka ovat nähneet yli tuhannen vuoden aikana sankariemme urotöitä.
Kerrottiin, että hän aikoi rakennuttaa Roomaan suurenmoisen palatsin; iloittiin jo edeltäpäin ylellisestä elämästä hänen taloissaan ja huviloissaan. Mutta pettymys oli suuri. Cethegus rakennutti vain pienen talon Kapitoliumin juurelle, sisusti sen mitä mukavimmin hienostuneen makunsa mukaan ja eli erakkona keskellä väkirikasta Roomaa.
Tiberin yli Janiculumin kohdalta, Kapitoliumin ohi, Forum romanumin yli, Via sacraa myöten ja Tituksen kaaren alitse, Tituksen kylpylaitoksen vasemmalta puolelta, Esquilinuksen yli ja lopuksi esquilinisestä portista ulos Tiburtiuksen ulommaiselle portille siis laajan kaupungin läntisimmästä osasta itäisimpään. Täällä olivat Bessaksen ja Belisariuksen henkivartijat kaksinkertaisena rivinä.
"Mutta vapauta minut herra, näiden kirkuvien Kapitoliumin hanhenpoikain rähinästä, joiden aivot eivät yhteensä täyttäisi edes pähkinänkuortakaan," sanoi Chilon. "Kirjoitan, Apollon esikoinen, paraikaa kreikankielistä hymniä sinun kunniaksesi ja sentähden tahtoisin mielelläni viettää muutamia päiviä runottaren temppelissä, rukoillakseni häneltä innostusta." "Mitä vielä!" huudahti Nero.
"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin." Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan. "Minun täytyy vielä mennä kotiini." Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille. "Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista. "Pian ovat gootitkin siellä.