Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Eräänä pyhänä olin kirkossa, ja siellä istui Anna-Liisa. Hänen poskensa olivat käyneet kalpeata kalpeammiksi, ihonsa oli aivan läpihohtava, ja silmät niin, semmoisia en ole ennemmin enkä sittemmin nähnyt. Hän katsahti minuun kerran, mutta sitä katsetta en unohda, se oli puhtaan omantunnon katsanto, ja siinä kaikki hänen kärsimyksensä kuvastuivat.
Hilja näki heidät, kun he hänen sivutsensa kulkivat, mutta hän ei vähääkään liikahtanut. Pojat katsoivat Hiljaa; hän oli mustissa vaatteissa, ja hänen kasvonsa olivat valkeat kuin lumi; ja peläten tuota kalpeata olentoa he läksivät juoksemaan kotiinsa, minkä vain ennättivät.
Vanloo silmäili surunsekaisella ihastuksella kalpeata neitosta, jonka lapsellisen hempeistä kasvonpiirteistä vielä tänä onnenhetkenäkin kuvastuivat kovat koettelemukset ja syvä, pitkällinen kuolemanpelko, jota hänen oli täytynyt kärsiä.
Eräänä iltana istui hän katsellen tuota ihanaa, kalpeata, surusta ja sielun-kärsimyksistä riutunutta tyttöä, joka nyt makasi hiljaisessa unessa; hänen sydämmensä miltei pakahtunut, ja tukehuttaen ylpeyttänsä tarttui hän kynään ja kirjoitti seuraavat rivit everstinna H:lle: "Toivottomassa tilassa oleva äiti anoo äidin armeliaisuutta.
Ajatukseni olivat pysähtyneet, niin että tuskin voin ajatella muuta kuin kuolon kalpeata morsiantani. Minä kirosin sananlennättäjiä, jotka varmaan olivat sähkösanomassani nimeni väärin kirjoittaneet, sillä muuten ei olisi ollut mahdollinen tuollainen erehdys, jota täydellä syyllä pidin Maryni surmaajana.
Kai he vielä toivoivat ja luottivat. Katsoin erästä kalpeata ja laihaa, täysikasvuista poikaa, joka mielestäni näytti sangen heikolta kyntäjältä. Menin häntä puhuttelemaan. "Eikö tunnu vaikealta noin raskas työ?" kysyin häneltä. Hevonen oli juuri vaolle käännettynä ja siihen tökäsi nuorukainen auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle.
Lähettiläs pudisti hiljaa kalpeata päätänsä. "Ei, ei", virkkoi hän lempeästi. "
Arbakes kääntyi toisaalle, ja eräässä nurkkauksessa hän huomasi pääkalloista tehdyllä korokkeella istumassa jättiläisnaisen, joka piteli käsissään kalpeata, utumaista vyyhteä, ja hän huomasi edelleen, että tuon kudoksen langat kiinnittyivät lukemattomiin pyöriin ikäänkuin hän johtaisi niiden koneiston liikettä.
Olin tulla mielettömäksi katsellessani tuota kuusitoista vuotiasta kalpeata liljaa ja hänen hurmaaviin silmiinsä. Nyt hän puhui, hänen huulensa liikkuivat; mutta alussa ääntä en kuullut. "Minä kiitän teitä! Jumala teitä siunatkoon! Mitenkä voin teitä palkita?"
Muut pelaajat eivät panneet korttejaan, kärsimättöminä odottaen, mitenkä se loppuisi. Herman seisoi pöydän ääressä, valmistautuen yksin punkteeraamaan kalpeata, mutta yhä hymyilevää Tshekalinskia vastaan. Kumpikin aukaisi uudet kortit. Tshekalinski sakasi. Herman nosti ja pani korttinsa, peitettyään sen pankkipilettikimpulla. Tämä näytti kaksintaistelulta. Syvä äänettömyys vallitsi ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät